Okei,
sanotaan tämä nyt heti tähän alkuun: yhtäkään näytöstä en ole buukannut.
Itsessään kuitenkin jo muotiviikkojen eläminen on silti ollut melkoinen
kokemus.
Kun saavuin Milanoon, ihmettelin niitä malleja, jotka sanoivat, etteivät tee muotiviikkoja. Enää en kuitenkaan ihmettele, sillä monelle muotiviikot ovat vain rankka rupeama, josta palkinnoksi saa vain kovan kolauksen itsetunnolle. Castingejä juostaan aamusta iltaan niin monia, että nukkumaan mennessä niitä kaikkia ei enää pysty edes muistamaan. Mallin täytyy myös olla koko ajan valmiina, sillä castingejä saatetaan lähettää lisää koska tahansa ihan mihin kellon aikaan tahansa. Yksi yö minulle saapui tieto seuraavan päivän castingistä kello 01.28, kun taas yksi castingeistäni järjestettiin yöllä kello 21.00-23.00.
Tässä vielä muisto viime viikonlopun Aldo Coppola -hiusnäytöksestä Hair by Adalberto Vanoni |
Kun saavuin Milanoon, ihmettelin niitä malleja, jotka sanoivat, etteivät tee muotiviikkoja. Enää en kuitenkaan ihmettele, sillä monelle muotiviikot ovat vain rankka rupeama, josta palkinnoksi saa vain kovan kolauksen itsetunnolle. Castingejä juostaan aamusta iltaan niin monia, että nukkumaan mennessä niitä kaikkia ei enää pysty edes muistamaan. Mallin täytyy myös olla koko ajan valmiina, sillä castingejä saatetaan lähettää lisää koska tahansa ihan mihin kellon aikaan tahansa. Yksi yö minulle saapui tieto seuraavan päivän castingistä kello 01.28, kun taas yksi castingeistäni järjestettiin yöllä kello 21.00-23.00.
Maanantain castingit. Tähän sain päivän aikana vielä yhden lisää. Ehdin kaikkiin! |
Valmiina taistohon! |
Yöcasting sijaitsi hyvin kaukana tällaisella alueella. -En ymmärrä enkä tykkää. |
Alituinen
stressipaine ajaa pikkuhiljaa pienoiseen hulluuteen ja esimerkiksi yhtenä yönä
heräsin sydän hakaten tekstiviestiääneen: ”Ei kai vain casting aamuksi?!” –Ei,
vaan Topias oli opiskelijabileissä törmännyt veljeeni ja juonut tämän kanssa
shotit. Kiitos vaan tiedosta ja kiitos sydänkohtauksesta.
Muotiviikkojen
castingeissä juokseminen ei ole rankkaa vain fyysisesti vaan ehdottomasti myös
psyykkisesti. Kerta toisensa jälkeen laiskat silmät kohdistuvat sinuun ja
kuulet saman lakonisesti ilmaistun sanan: ”no”. Toiset eivät pyydä edes
kävelemään, vaan hylkäävät suoralta kädeltä, kun taas toiset pyytävät kyllä
kävelemään, mutta hylkäävät sen jälkeen. En ymmärrä. Omasta mielestäni olen
varsin hyvä kävelemään ja silti kerta toisensa jälkeen olen nähnyt miten
castaajat kiinnostuvat siitä hiirulaisen näköisestä tytöstä, joka ei edes osaa
kävellä.
Kuvittele saapuvasi castingiin ja tämä lukee ovessa. Onneksi ei koskenut minua. |
Omaa
psyykettään suojellakseen sitä tulee keksineeksi kaikenlaisia selityksiä sille,
mikä mahdollisesti on vialla. Omat kootut selitykseni ovat seuraavanlaiset:
1.Mallikansioni
ei ole tarpeeksi vahva.
2.Mallikorttini ei kuvaa riittävän hyvin sitä, millainen todella olen.
3.Casting-kenkäni eivät ole riittävän korkeat ja tukevat.
4.Onkohan vaatteenikin olleet vääränlaiset..?
2.Mallikorttini ei kuvaa riittävän hyvin sitä, millainen todella olen.
3.Casting-kenkäni eivät ole riittävän korkeat ja tukevat.
4.Onkohan vaatteenikin olleet vääränlaiset..?
Luottokenkäni: onko teissä jotain vikaa? |
Vaikka vikoja
yrittääkin etsiä oman itsensä ulkopuolelta, iskee se läskipaska-fiilis silti
takuuvarmasti. Tuntuu, että kaikki muut tytöt ovat niin kauniita ja
langanlaihoja, ettei ole ihme, miksei tällainen tavallinen meikätallukka
kelpaa. Moni on valanut minulle sitä kaivattua itseluottamusta ja iso kiitos
siitä. Suurin kiitos kaikista kuuluu kuitenkin Topiakselle, joka
whatsapp-puheluiden äärellä on kerta toisensa jälkeen jaksanut kuunnella
väsynyttä uikutustani.
Milanon jokaisen mallin haave |
Aperitivo on myös kiva ja tulee toisinaan tarpeeseen. |
Torstaina
esimerkiksi olin matkalla castingiin ja tavalliseen tapaani seurailin
puhelimellani googlemapsia, kun aasialainen mies tuli pysäyttämään minut. Hän
oli innoissaan nähdessään mallin Huawein puhelin kädessään ja kyseli
kokemuksiani puhelimesta. Hän ilmeisesti työskenteli kyseiselle firmalle ja
innoissaan tahtoi ottaa omalla Huaweillaan meistä yhteiskuvan, jossa minä
pitelin omaani. Mies oli mukava ja kaikin puolin harmiton, joten miksikäs ei.
Samalla
joukko noin 15-vuotiaita tyttöjä näki tämän operaation ja he tulivat silmät
säihkyen kysymään minulta: ”are you a real model?” No olenhan minä. En nyt ehkä
ihan niin megatason malli, mitä tämän aasialaismiehen innosta saattoi päätellä,
mutta tytöt olivat kuitenkin haltioissaan ja he kaikki halusivat vuorollaan
ottaa kanssani yhteiskuvan. Tämä oli hyväntuulinen operaatio, jonka jälkeen
kaikki olivat tyytyväisiä – minä taatusti kaikkein eniten.
Toinen
jännittävä muotiviikkohetkeni oli tänä samaisena torstaina matkalla tähän
samaiseen castingiin, jonne olin matkalla jo ennen kuin minut pysäytettiin.
Olin ehtinyt jo metroon asti, kun Alxander laittoi viestiä: ”Mirka, stop
whatever you are doing. You have a job.” Hyppäsin kehotuksesta välittömästi
ulos metrosta ja uuden osoitteen saatuani lähdin samaisella metrolla jatkamaan
matkaani vastakkaiseen suuntaan.
Ensimmäinen yritys |
Lopputulos |
Ihana meikkaaja Melissa Righi ja vaivalloisen näköinen minä |