MIRKA K.: toukokuuta 2015

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Kuvia, kuvia ja vielä vähän lisää kuvia

Mallikansioni rakennusoperaatio on ollut suorastaan raivoisa ja ilmaisia testikuvauksia on teetetty toinen toisensa perään. Kuvauksia on ollut niin monet, että suoralta kädeltä en edes osaa sanoa, kuinka monet! Pienen laskeskeluoperatioon tuloksena voin kuitenkin antaa melko varmana numeron kuusi testikuvauksieni määräksi, huh huh!

Yleensä testikuvaus tarkoittaa kuvausta, josta malli maksaa kuvaajalle saadakseen kansioonsa juuri oikeanlaista täytettä. Omista kuvauksistani ainoastaan ensimmäiset olivat tällaiset maksulliset, ja niiden hinta oli 300€, jota voidaan pitää täysin pätevänä summana. Onnekseni kuitenkin maksullisten sijaan minulle on järjestynyt erilaisia projekteja, joihin on tarvittu malleja, ja näin ollen en ole näistä viidestä muusta kuvauksesta maksamaan mitään.

Eilen tämän maksullisen testikuvaukseni kuvat saapuivat valmiina ja rakensimme vihdoin mallikansioni uudestaan! Valmiita kuvia oli enemmänkin, mutta tässä ovat nyt ne, jotka seulan jälken päätyivät tästä setistä mukanani kannettaviksi. Se miltä mallikansioni kokonaisuudessaan tällä hetkellä näyttää, voit kurkistaa tästä: http://www.fashionmodel.it/it/women/mirka-k

Oma lempparikuvani on ehkä tämä ensimmäinen mustavalkoinen kuva sen herkkyyden takia. Bookkerini suosikki puolestaan oli kasvokuva, jossa minulla on paljon silmämeikkiä ja märkä tukka. Entä mikä on sinun suosikkisi?

Testikuvauksistani kuudennet minulla oli eilen. Ne järjestettiin samalla taidekoululla, jossa minulla aikaisemminkin oli yhdet kuvaukset. Kerroin kuvauksistani ja molemmat Isabelit vähän nurisivat opiskelijoiden kuvatuksi tulemisesta. Oma mielipiteeni kuitenkin on hieman toisenlainen; näillä nuorilla on silmää moderneille kuvaustyyleille ja heille jokainen kuvaus on tärkeä. Heidän kanssaan luvassa ei ole mitään puolihuolimatonta hutiloimista, vaan valot ja muut yksityiskohdat säädetään varmasti täysellisyyteen asti oikein, vaikka se vähän aikaa veisikin.

Eilisissä kuvauksissa harjoiteltiin lehtien muotikuvaustyyliä ja päälläni oli erilaisia asukokonaisuuksia, jotka yhdistelivät mustaa ja farkkua. Tässä taas muutama eilisen kuvauksen stailistin napsaisema suhmurainen tunnelmakuva kuvauksista:

Stylist: Giovanna Mazzola Muah: Alice Fadda

Kuvia on tullut ja kuvia on myös tulossa. Vielä neljissä kuvauksissa otetut kuvat on saapumatta ja sen jälkeen kansioni alkaakin olemaan jo varsin monipuolinen!

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Mallit Milanon yössä

Milanossa mallien klubeilla käyminen ei ole aivan yksinkertainen asia, sillä Milanossa on paljon "promoottereita". Promoottorit ovat henkilöitä (lähes poikkeuksetta miehiä), joille maksetaan siitä, että he tuovat malleja klubeille ja ravintoloihin. Mallit saavat kaiken ilmaiseksi: heille kustannetaan sisäänpääsyt, ruoat sekä juomat ja matkat taittuvat kätevästi promoottorin kuljettajan kyydissä. Ongelma on siinä, mitä promoottorit haluavat malleilta vastapalvelukseksi. Osa promoottoreista ei halua mitään, mutta osa promoottoreista yrittää vietellä malleja omaan mallikokoelmaansa, mikä on ainoastaan inhottavaa, mutta traagisemmassa tapauksessa promoottorit saattavat yrittää lisätienestien toivossa juottaa malleja niin humalaan, että he saavat myytyä tytöt jonkun paljon tarjoavan miehen matkaan.

Osa malleista tykkää hengata promoottorien porukoissa ja suurin etu siinä on, että pääsee mukavasti porukkaan, jossa on paljon muitakin malleja ja valmista ohjelmaa tarjolla joka päivälle. Osa promoottoreista on oikeasti mukavia ja he järjestävät erilaista ohjelmaa aina Como-järvi retkistä huikeisiin kattoterassiuima-allasbileisiin. Ongelmana on kuitenkin tunnistaa, kuka promoottereista on oikeasti mukava varsinkin kun suurin osa heistä vaikutta enemmän tai vähemmän limaisilta.

Meidän linjauksemme on ollut alusta asti selvä: ei promoottoreita. Promoottorit kiertävät tuntemiensa mallien kanssa suurimmissa castingeissä yrittäen värvätä lisää malleja porukkaansa. He ovat erittäin sitkeitä yirtyksissään aina ärsyttävyyteen asti ja ainoa keino päästä heistä eroon on todeta tylysti: "I don't do promoters."

Eilen meillä kaikilla oli vapaapäivä ja päätimme lähteä porukalla ulos tutustumaan Milanon yöelämään. Illanviettoomme liittyi myös asuntomme uusi asukas, puolalainen tyttö Malgorzata, jota kutsumme yksinkertaistussyistä nimellä Mal. Hän on aikaisemmin pysytellyt paljon omissa oloissaan ja oli ihanaa, että hänkin nyt uskaltautui mukaamme ja rentoutui hieman. Ensin oli kuitenkin käytävä kaupassa ja haettava hemmotteluherkkuja (viiniä ja jäätelöä).

Via Guglielmo Silva 43:n kokoonpano:
Isabel, minä, Isabell ja Mal

The Beast!

Vietimme super kivan illan keskenämme: me juttelimme, nauroimme, lauloimme, tanssimme ja unohdimme koko Euroviisut. Pakko nyt aihetta läheltä liipatessani todeta, että me suomalaiset tietämättämme olemme melkoista Euroviisu-kansaa! Ainut minun kanssani Euroviisuja kohtaan kiinnostusta osoittanut oli saksalainen Isabell ja aikaisemmin viikolla yrittäessäni keskustella meikkaajan kanssa lähenevistä Euroviisuista, ei tämä edes ymmärtänyt, mistä minä puhuin.

Meillä oli kaikilla lainassa toistemme vaatteet (kätevää kun on kämpällinen saman kokoisia tyttöjä) ja totta kai kuvia oli otettava, vaikka silmät ehkä vähän jo viinistä kiilsivätkin.

Tutkimme internetistä Milanon erilaisia klubeja ja päädyimme lähtemään Byblos-nimiselle klubille, jota kuvailtiin matkustussivuston (http://www.justluxe.com/travel/413__milan/116__nightlife.php) kuvauksessa seuraavanlaisesti:

"Byblos Milano was built around the ambition to create a unique place where fashion, art, design, music and people form a new dimension of inspiration and entertainment. An innovative structure completely new in Milan; a space designed to create continuity between interior and exterior, with a series of levels that blend into a glass dance floor suspended over the water."

- Sinne siis!

Yllättäen kello läheni uhkaavasti keskiyötä, mikä tarkoittaa päivän viimeisten metrojen kulkemista. Lähdimme juosten metroon ja ehdimme täpärästi. Klubi sijaitsi keskustan ulkopuolella ja sinne päästäksemme meidän piti metron lisäksi käyttää myös bussia.

Klubille saapuessamme yksi portsareista tuli kysymään meiltä, että olemmeko malleja ja ohjasi meidät jonon ohi suoraan sisään maksamatta edes sisäänpääsyä. Klubeille selvästikin todella halutaan malleja!

Byblos osoittautui erittäin siistiksi rikkaiden ihmisten klubiksi. Esimerkiksi klubin wc-tiloissa oli sisäänohjaaja, joka varmisti jokaisen ihmisen vessassa käytyä, että tila oli jätetty siistiksi käynnin jälkeen ennen kuin hän ohjasi seuraavan asiakkaan sisään vessakoppiin. Huvittavaa, mutta kyllä se toimi!

Emme ehtineet kauaakaan pyörimään sisällä klubilla, kun luoksemme tuli promoottori juttelemaan. Tämä yksilö osoittautui harvinaisen mukavaksi, mutta varmuuden vuoksi muuttelimme hieman totuutta hänen kysellessään tietoja meistä. Promoottori ohjasi meidät mallien pöytään ja piti meistä todella hyvää huolta koko illan. Muut mallit promoottorien porukassa olivat enemmän kiinnostuneita hyvältä näyttämisestä kuin hauskanpidosta, ja me ilolla rikoimme tätä muottia tanssimalla riehakkaasti.

Vietimme hauskan illan tanssien ja kun väsymys alkoi iskemään ei meidän tarvinnut muuta kuin nykäistä promoottria hihasta, jolloin hän ohjasi meidät kuljettajan luo, joka ajoi meidät suoraan turvallisesti kotiin.

Vogue Sposa

Perjantaina koitti se päivä, jolloin minulla oli ensimmäinen varsinainen työkeikkani täällä Milanossa. Oikein sellainen työ, johon minut oli castingin kautta valittu! Tämä kyseinen casting minulla oli täällä aivan ensimmäisenä päivänäni ja kävin siellä ilman mallikansiota ja mallikortteja, mikä tuntui kummalliselta. Bookkasin kuitenkin työn ja tiedon saatuani olin odottanut tätä päivää kuin kuuta nousevaa!

Paikanpäällä tuli olla kello 14.30, joten aamulla minulla oli yksi casting, jonka jälkeen valmistauduin rauhassa työiltaani. Tapahtuma järjestettiin Milanon Vogue House -talossa, jossa ovella mallit merkittiin nimeltä saapuneiksi ja ohjattiin yläkertaan laitettaviksi.

Portaikko oli koristeltu valkoisin paperikukkasin

Jokaiselle tytölle annettiin lappu, jossa luki sen suunnittelijan nimi, jonka pukua tulisi näytöksessä yllään pitämään. Näiden lappujen mukaan tultaisiin tekemään jokaiselle oikeanlaiset meikit ja kampaukset ja ohjaistus oli: "don't loose it - ever". Kyseinen lappunen, jossa lukee "Polignano" on minulla yhä tallessa.

Huoneessa oli melkoinen säpinä, kun 15 tytölle laitettiin kynnet, meikit ja kampaukset näytöskuntoon viiden valokuvaajan ja yhden videokuvaajan pyöriessä ympärillä ikuistaen jokaisen siveltimen sipaisun ja tukan heilautuksen. Nämä kuvat olisi ihanaa nähdä ja toivon, että löytäisin ne vielä jostain. Sitten voisin täälläkin jakaa takahuoneessa vallinneen tunnelman!

Polignano-tyttöjen lookkiin kuului luonnollinen meikki ja mieletön kampaus, jota tekemään tarvittiin kolme eri ihmistä. Ensimmäinen kampaaja ensin kreppasi tukan pienellä kreppiraudalla, ja tämän jälkeen kiharsi ensin hiusten latvat ja sitten myös juuret, minkä jälkeen laittoi kiharat klipseillä pään päälle jäähtymään. Hetken päätäni jäähdyteltyäni kaksi eri kampaajaa kävivät yhdessä tukkani kimppuun ensin krepaten sen uudelleen tällä kertaa suuremmalla raudalla. Tämän jälkeen kampaajat sitoivat tämän upean kampauksen päähäni nelikätisesti. Polignano-tytöiltä lakattiin sormien lisäksi myös varpaankynnet, sillä meidän kenkämme olivat avoimet. Nyt on varpaissakin Diorin lakat, jotka varmasti pysyvät hyvinä pitkään!

Hair: Compagnia Della Bellezza

Koitti pukeutumisen aika. Oma pukuni oli suunnittelija Elisabetta Polignanon käsialaa oleva viktoriaanistyylinen kultainen puku. Olin erittäin tyytyväinen, sillä meidän Polignano-tyttöjen puvut olivat kaikkein helpoimpia ja meillä oli myös jalassamme matalat kengät. En siis joutunut jännittämään, että mokaisin jotain vaikean puvun vuoksi. Osan tyttöjen mekot olivat niin valtavia, että niissä liikkuminen oli varmasti vaikeaa ja osalla oli kasvoillaan hunnut. Yhden tytön puku oli täysin valkoisista helmistä tehty ja se painoi kymmenen kiloa! Puvut olivat toinen toistaan upeampia ja tällaiselle hieman häähullulle ihmiselle kyseessä oli paratiisi.

Löysin Instagramin ihmeellisestä maailmasta kuvan samasta puvusta, joka minulla oli ylläni

Varsinainen show ei ollut muotinäytös kuten olin odottanut sen olevan. Kyseessä oli enemmänkin "näytteilleasettelu", jossa mallit asuissaan olivat osa sommitelmaa, joka oli rakennettu Vogue Housen toisen kerroksen huoneisiin. Tässä upeassa kukkasin koristellussa tilassa kutsuvieraat saivat kiertää ja katsella. Tilassa pianisti soitti flyygeliä ja aina musiikin vaihtuessa vaihdoimme paikkoja oman ryhmämme sisällä niin, että yksi tytöistä vuorollaan seisoi ja kaksi istuivat.

Tilaisuus kesti kaksi tuntia, mutta aika kului yllättävän nopeasti. Tilaisuus oli rento ja hyväntuulinen ja vieraat hassuissa "polttarihunnuissaan" nauttivat drinkkejä ja kiertelivät ympärillämme ottaen kuvia kanssamme. Jotkut vieraista myös juttelivat kanssamme ja puolessa välissä tilaisuutta tarjoilija kantoi meillekin lasilliset viiniä.

Tässä kokoelma erilaisista tapahtumasta löytämistäni kuvista.

Kuva Elisabetta Polignanon Instagram-tililtä

Kuva Vogue Sposan Facebook-sivulta:
https://www.facebook.com/VogueSposa/photos/pcb.806769529399455/806769259399482/?type=1&theater

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen työkeikkani täällä Milanossa sujui erittäin hyvin ja nautin joka hetkestä saadessani olla mukana tässä upeassa tapahtumassa. Näitä lisää kiitos!

torstai 21. toukokuuta 2015

Olipa kerran Veronassa

Tänään Milanossa sataa ja kunnolla sataakin! Tämän päivän sisältönä on perinteistä castingeissä juoksenteltua, joten käytän siesta-aikani mieluuummin eilisestä kertomiseen.

Olen vihdoin myös saanut uusia kuvia ja tässä niistä muutama! Kuvat otettiin viime sunnuntaina Tester nimisessä studiossa, ja tämä on se kuvaus, jossa tarkoitus oli kuvata neonväreillä ja uv-valolla, mutta valaistusta ei saatu toimimaan. Lopputulos on kyllä onnistunut tällä perinteisemmälläkin beauty editorial -konseptilla!

Eilinen päiväni oli hyvin kiireinen sisältäen kaksi castingiä sekä kuvausmatkan Veronaan. Ensimmäinen eilisistä castingeistäni oli se Alexander Mcqueenin callback-tapaus, joka suoraan sanottuna oli hyvin kummallinen. Paikalla oli kymmenen tyttöä ja meille kaikille puettiin päällemme malliston mekot. Sitten menimme rivissä mekot päällämme seisomaan huoneeseen, seisoimme siinä hetken ja sitten meidät lähetettiin pois - se siitä. Paha siis sanoa, että miten se meni!

Castingieni jälkeen suuntasin Milanon päärautatieasemalle, joka on aivan mielettömän upea vanha kivirakennus! En ollut käynyt rautatieasemalla aikaisemmin, joten minulla ei ollut aavistustakaan minkälainen se tulisi olemaan. Mennessäni pohdin vain toiveikkaana, että olisipa kyseessä edes sen kokoinen rakennus, että siellä olisi jokin kahvila, josta saisin ostettua itselleni ruokaa matkaan. Olihan siellä niitä kahviloita, oikein runsauden pulaksi asti!

Tyytyväisenä nappasin matkaani herkullisen sämpylän, jota mutustaen lähdin jatkamaan matkaani. Ilmeisesti tämä oli hyvin paikallisesti toimittu, sillä ihmisten odottaessa suurilta digitaalitauluilta matkojensa tietoja, oli jokaisella käsissään jotain syötävää.

Matka Veronaan kesti tällä hitaammalla (halvemmalla) junalla noin kaksi tuntia ja tunnelma junassa oli hyvin uninen. Ihmiset ottivat nokosia työpäiviensä päätteeksi ja väsynyt tunnelma tarttui minuunkin. Matka taittui nopeasti torkkuessa, mutta ehdin minä silmäluomieni lomasta näkemään myös Alpit ja suloisia viinitarhoja!

Perillä Veronassa sää helli lämmöllä ja auringolla ja junasta saapuville ojennettiin pienet jääkylmät cola-tölkit.

I like this city already!

Meikkaaja tuli minua vastaan asemalle ja yhdessä lähdimme kävelemään Veronan keskustan läpi kohti kuvaajan asuntoa. Nopeasti tein havainnoin, että Veronassa on jotain hyvin erilaista kuin Milanossa - se on siistimpi. Rakennukset Veronassa ovat Milanoa vanhempia, mutta niistä on pidetty paremaa huolta. Kaduilla ei myöskään ole roskia ja aivan keskustassa autot eivät pääse kulkemaan ollenkaan. Milanossa kaikki pyörii muodin ja bisneksen ympärillä, muttä tuntui, että Veronassa kaikki pyöri ruoan ja hauskanpidon ympärillä. Bongasin monta ihanan näköistä ravintolaa, joissa ihmiset istuivat ulkona lämpimässä terasseilla. Milanossa tällaisia ravintoloita ei monia.

Vasemmalla Verona Arena eli paikallinen "minicolosseum"

Koska Veronassa oltiin, oli meidän tietysti käytävä myös Julian kodilla, joka sijaitsi aivan Veronan keskustassa. Kyseessä oli vanha kivirakennus, jonka sisäpihalla oli nähtävissä tarinalle tunnuksenomainen parveke, jolta Romeo on Julialleen huudellut. Sisäpihalla oli myös Julian patsas, jonka koskettaminen kuulemma tuo onnea rakkauselämään. Totta kai minäkin siis kävin tätä pronssipatsasta hipaisemassa. Romanttinen puoleni hykerteli ja tuli ikävä omaa rakastani.. <3

Itse kuvaukset olivat "hippityyliset" ja kuvattavana oli kahdeksan erilaista asukokonaisuutta. Kuvasimme kuvaajan asunnolla kauniilla ikkunalaudalla, ulkona Veronan kaduilla sekä antikvariaatti-liikkeessä vanhojen huonekalujen kanssa. Jälleen kerran, kuvista on tulossa upeita! Mutta kuten arvata saattaa, näin pitkällä kuvaussetillä aika muodostui ongelmaksi. Minulle oli bookattu paikka paluujunaan kello 20.40 ja viimeiset asukokonaisuudet jouduimme kuvaamaan läpi kiirehtien. Kuvaaja ja tiimi kiittelivät minua rauhallisena pysymisestä muiden säntäillessä ympärillä.

Kuvausten jälkeen minulle tilattiin taksi, joka kiidättäisiä minut rautatieasemalle niin pian kuin suinkin mahdollista. Taksin saapumisen hitaus kuitenkin koitui kohtalokseni ja taksin kaahailusta ja minun rautatieasemalla juoksemisesta huolimatta myöhästyin junastani nipin napin. Väsyneenä ja nälkäisenä vieraassa maassa, ja vielä vieraammassa kaupungissa ,itku nousi kurkkuuni. Tahdoin vain, että joku veisi minut kotiin tietämättä edes itse mitä kodilla tarkoitin.

Menin lippuni kanssa selvittämään, mitä voisin tehdä ja selvisi, että lipun alalaidassa lukee (italiaksi totta kai), että lippu on pätevä kolme tuntia varsinaisen matkan ajankohdan jälkeen, Hätä ei siis ollutkaan tämän näköinen ja ehdin jopa hakemaan ruokaa kotimatkakseni. Milanon rautatieasemalta kuljettaja tuli hakemaan minut ja pääsin nopeasti omaan sänkyyni nukkumaan.

Loppu hyvin kaikki hyvin ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti.

tiistai 19. toukokuuta 2015

Kahdet kuvaukset yhdessä päivässä

Päivä on ollut fyysisesti erittäin raskas, mutta päällimäisenä tunteena tällä hetkellä silti ovat onnellisuus ja valtava kiitollisuus. Tänään olen toiminut mallina kahdessa hyvin erilaisessa kuvauksessa, joista molemmista on odotettavissa huikeita kuvia! Näistä mahdollisuuksista minun on ehdottomasti kiitettävä vain ja ainoastaan Alexanderia, joka näkee paljon vaivaa kasvattaakseen mallikansioni kiitettäviin mittoihin.

Aamun ensimmäinen kuvaukseni alkoi yhdeksältä ja matka-aika paikanpäälle oli tunnin (45 min + eksymisvara), joten aamuni starttasi aikaisin. Onneksi yhteisen huoneen kanssani jakavalla Isabellilla oli myös kuvauksista johtuva aikainen herätys, joten emme häirinneet toisiamme aikaisilla aamutoimillamme.

Päivän ensimmäinen kuvauspaikkani oli paikallisessa muodin ja kuvauksen design-koulussa (IED Istituto Europeo di Design). Koulu oli suuri ja hyvätasoisen oloinen, ja olikin mielenkiintoista havaita, miten tällaisen alan opiskelu on kannattavaa aivan eritavalla kuin Suomessa. Italiassa muoti on läsnä jokapuolella, jolloin kuvaajia, stylisteja, meikkaajia ja muita alan ammattilaisia todella tarvitaan.

Ilmeisesti kyseessä oli opiskelijoiden loppukoepäivä, sillä suuri hallimainen studiotila oli jaettu useisiin pieniin studioihin, joissa opiskelijaryhmät malleineen työskentelivät. Varmuutta asiaan en kuitenkaan saanut, sillä oman ryhmäni opiskelijoista vain stylisti puhui englantia ja hänkin vain auttavasti. Kaikki ryhmässäni olivat kuitenkin tosi mukavia minulle ja hymyilivät ja näyttivät yläpeukkua sen merkiksi, että hyvin menee ja hyvältä näyttää.

Kuvaukset oli beauty-kuvaukset, joissa sain hassutella kameran edessä. Rekvisiittana minulla oli pikkulasten koruja ja kameran edessä sain päälle hyvän "ilikurinen kakara" -fiiliksen. Tässä taas maistiaisiksi muutama stylistin ottama kuva varsinaisten kuvaamisten välissä.

Viimehetken fiksailut
MUAH: Federica Zinfollino
Stylist: Edoardo Caniglia

MUAH: Federica Zinfollino
Stylist: Edoardo Caniglia

Päivän ensimmäisen kuvauksen jälkeen olikin jo aika lähteä suuntaamaan kohti seuraavaa. Matkalla bussissa koin alkupäivän seisoskelun jälkeen ansainneeni istumapaikan ja syöksyin istumaan heti paikan vapauduttua. Siinä sitten istuin tyytyväisenä ja nakertelin mukaan pakkaamiani eväitä.

Jälkimmäinen kuvaukseni oli eilen tapaamieni kuvaajien kanssa ja saapuessani minua tervehdittiin lämpimin halauksin ja poskisuudelmin. Kuvauksissa minulle tultaisiin laittamaan kolme erilaista lookkia, joista kaksi ensimmäistä olivat lähinnä kuvaajia ja meikkaajaa varten ja viimeisin toimistoani ja mallikansiotani varten.

Ensimmäinen lookeista oli "paha kuningatar", jossa minulla oli dramaattiset mustat meikit, musta korsetti ja valtava violetti hame. Toisessa lookissa vuorostaan olin "hyvä kuningatar" ja meikkiä pehmennettiin ruskeammaksi, päähän laitettiin kukkia ja iholle kultaa ja glitteriä. Viimeistä toimistoa varten otettavaa settiä varten meikit pestiin kasvoiltani ja tilalle laitettiin kasoittain öljyä ja huulikiiltoa kunnon wetlookin saavuttamiseksi.

The Evil Queen
MUAH: Elena Gentila

The Good Queen
MUAH: Elena Gentile

Kuvauksissa oli kaksi kuvaajaa: Juliet Labdien ja Debora Pota, sekä meikkaaja Elena Gentile. Kaikki olivat minulle niin mukavia, että pitkästä päivästä huolimatta väsymys ei päässyt iskemään ja minulla oli hauskaa koko kuvausten ajan. Miten minä todella rakastankaan mukavia ihmisiä! Nämä vielä kun olivat todella sydämestään asti ystävällisiä ihmisiä, niin että minun oli todella hyvä olla. Ihmiset: olkaa mukavia! Sana on karmaisevan lattea, mutta mukavuuden merkitys on mittaamaton.

Kotimatkalla metrossa sain Alexanderilta viestin, että kuvaukseni Veronassa onkin siirretty huomiselle. Aamulla minulla on kaksi castingiä, joista toinen on "callback" Alexander Mc Queenille, mikä tarkoittaa, että aikaisemmassa castingissä minusta on pidetty ja he haluavat nähdä minut uudelleen - niin jännittävää!! Castingieni jälkeen päiväni ei suinkaan lopu, vaan hyppään junaan kohti Veronaa ja kuvauksia!

Tänään kotiin päästyäni olin aivan kuitti ja tulen olemaan sitä taatusti myös huomenna. Palkitsin itseni ja laitoin itselleni koko nipun herkkuani parsaa. Alexander tykkää pitää minut kiireisenä ja meidän keskustelumme usein päättyvätkin minun toteamukseeni: "I like being busy!"

maanantai 18. toukokuuta 2015

Very happy now

Vaihteeksi toisenlainen, ainoastaan yhden päivän tapahtumien, teksti!

Aamu alkoi jo perinteiseksi muodostuneeseen tapaan: minä herään ensimmäisenä kello 7.45, käyn pikaisesti suihkussa ja ryhdyn keittämään kahvia (kaasuhellalla) samalla ihoani rasvaillen ja pukeutuen. Muut tytöt mönkivät sängyistään kahdeksan jälkeen ja syömme hetken yhdessä aamupalaa ennen kuin minä poistun ovesta. Bookkerini Alexander vaatii, että minun on käytävä toimistolla joka aamu sen auettua yhdeksältä. En tiedä koskeeko tämä sääntö vain minua, vai kaikkia Alexaderin malleja, mutta joka tapauksessa tästä johtuen poistun joka aamu asunnoltamme ensimmäisenä.

Odotin jo aamulla innolla, että viikonloppuna otetuista kuvista jotkin olisivat saapuneet Alexanderin sähköpostiin, mutta uusia kuvia ei oltu vielä lähetetty. Päivääni ei myöskään ollut tullut uusia castingejä, joten toimistolla käytyäni lähdin suorittamaan päivän tehtävälistaani.

Ensimmäinen castingeistäni oli Chi Magazinen kuvauksia varten ja casting tapahtui poikkeuksellisesti kahvilan terassilla. Tytöt vuoron perään, minä mukaan lukien, istuivat pöydän ääreen, antoivat mallikansionsa castaajien tutkittavaksi, kiittivät ja poistuivat.

Päivän kaksi castingiäni sijaitsivat hyvin lähellä toisiaan ja niiden väliin minulla jäi melkein kaksi tuntia aikaa seikkailla kaupungilla. Muistin Lush-luomukosmetiikkaliikkeen sijaitsevan lähellä, joten päätin mennä sinne kuluttamaan aikaani. Tämä liike on täydellinen ajantappamiseen, sillä myyjät puhuvat aina hyvää englantia ja testatuttavat asiakkailleen kaikkia ihania tuotteita. (Miksei Suomessa ole Lushia??) Aika kului mukavasti kädet erilaisissa kuorinnoissa ja rasvoissa pyörien enkä tietenkään voinut poistua tyhjin käsin.

LUSH: Fresh handmade cosmetics www.fightingagaintanimaltesting.com
Angels on Bare Skin: kasvojen kosteuttava mantelikuorinta
Marilyn: vaaleisiin hiuksiin ennen suihkua levitettävä vaaleutta kirkastava ja kiiltoa tuova hoito
+ kaupanpäällisiksi saamani testishampoo ja -hoitoane

Castingeistä jälkimmäinen oli huomattavasti jännittävämpi uimapuku ja alusvaate firma Bisbiglin casting. Tytöt pikasuodatettiin ensin casting-tilan aulassa, josta mielenkiintoisimmat tytöt pääsivät vaihtamaan firman bikinit päälleen. Minä sain päälleni kauniin vihreän vetoketjukoristeisen bikinisetin ja jäin odottamaan vuoroani.

Castingistä jäi todella hyvä fiilis, sillä bikineissä esittäytymisen jälkeen minut pyydettiin vaihtamaan omat vaatteeni takaisin ja tulemaan arviointihuoneeseen uudestaan. Minua käänneltiin ja pyöriteltiin ja tukkaa pistettiin auki ja kiinni. Tämä selvästi oli kiinnostuksen merkki, sillä en nähnyt muita tyttöjä pyydettävän uudelle käynnille. Toki olin paikalla vain hetken ja casting jatkui vielä poistuttuani, mutta hyvin menneen castingin jälkeinen fiilis on kyllä aikamoinen!

Kukkuu! Casting look on aina meikitön

Palasin castingeistäni takaisin asunnollemme, söin lounasta ja epätoivoisesti yritin kirjoittaa liiketoimintaosaamisen esseetäni Isabellin makoillessa parvekkeella auringossa. Minulle on myös selvinnyt, että huonetovereillani ei olekaan aivan täysin samanlaiset nimet, sillä belgialainen Isabel kirjoitetaan yhdellä l-kirjaimella, kun taas saksalainen Isabell kirjoitetaan kahdella - ratkaiseva ero!

Neljältä minulla oli sovittuna tapaaminen toimistolla seuraavan päivän kuvaajan kanssa, joten en kauan ehtinyt esseeni kanssa tuskailla. Nuori naiskuvaaja ja hänen assistenttinsa olivat molemmat aivan super ihania ja minulla tulee olemaan todella hauskaa heidän kanssaan kuvauksissa huomenna. He kertoivat, että saan päälleni pitkän valkoisen hulmuavan mekon, jota saan sitten heilutella. Ihanaa!

Toimistolla selvisi myös, että uudet kuvani eivät olleet vielä saapuneet, mutta Alexander oli taas taikonut minulle kasan uusia kuvauksia! Huomenna minulla tulee olemaan kahdet kuvaukset, joista ensimmäiset alkavat kello 9.00 ja toiset 13.30 näiden tapaamieni naisten kanssa. Torstaina puolestaan minut kiidätetään junalla kuvauksiin Veronaan! Eikös Verona ole se paikka, jossa Romeo ja Julia tapahtuu..? Torstain kuvaukset ovat siinä mielessä myös testikuvaukset, että niistä ei makseta minulle palkkaa, mutta minulle kustannetaan junamatkat ja kuvat tullaan myös julkaisemaan!

Alexander antoi perinteiset italialaiset poskisuudelmat tälle riemusta sihisevälle tytölle ja kysyi:
-"Are you happy now?"
-"I am very happy now."

+ bonuksena eilisen herkkuateria
Kaksi palaa lohta 2 €!!

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Kuvauksia ja kesäkuumaa

Tällä hetkellä tärkein tehtäväni täällä Milanossa on pyrkiä kasvattamaan laaja ja vahva mallikansio, mikä käytännössä tarkoittaa kuvauksia, kuvauksia, kuvauksia ja vielä vähän kuvauksia. Olen tyytyväinen, että bookkerini Alexander pitää minut kiireisenä ja järjestää minulle näitä tilaisuuksia! Ensimmäinen pikainen kuvaukseni oli silloin heti ensimmäisenä maanantaina (alla muutama kuva siitä setistä) ja perjantaina puolestaan oli ensimmäinen varsinainen testikuvaus. Nyt olen juuri palannut asunnolle tämän päivän kuvauksistani ja huomenna iltapäivällä menen tapaamaan minua tiistaina kuvaavaa valokukuvaajaa.

Testikuvauksissa asiakkaana toimii malli ja hänen edustamansa mallitoimisto. Tarkoituksena on tehdä tätä mallia varten kuvia, joissa hän näyttää parhaalta mahdolliselta itseltään useissa erilaisissa tyyleissä. Tämä oli nimenomaan perjantain kuvaukseni tarkoituksena. Kuvauspaikkana toimi Elephant Studios, jossa kaksi nuorta italialaista miestä, kuvaaja ja stailisti, odottivat minua ja meikkaajaa saapuviksi. Meikkaajalla oli ongelmia löytää paikalle studiolle, joten aloitimme ilman häntä kuvaamalla luonnollisia meikittömiä kuvia. Päälläni oli muhkea villamekko ja super korkeat korkokengät, jotka saivat sääreni näyttämään megapitkiltä!

Meikkaajan saavuttua minulle laitettiin ensin kevyt beauty-meikki ja kuvattiin vähän sporttisempaa lookkia, jossa leikin lattialla ketarat levällään venytteleväni salitreenin jälkeen. Eeeiii ehkä minulle kaikkein kaikkein luonnollisin olotila, mutta meillä oli hauskaa! Kuvauksen edetessä vaatteet vaihtuivat ja meikkiä lisättiin. Yhdessä vaiheessa otettiin suuren vihreän takin kanssa pysäytettyä liikekuvaa ja yhdessä vaiheessa pyörin lattialla neonpinkissä silmämeikissä. Viimeisessä kuvaussetissä tukkani kasteltiin ja silmiini laitettiin mustaa isolla kädellä. Näistä viimeisen setin kuvista näin muutaman ja jälki näytti erittäin hyvältä! Kuvaaja sanoi valmistelevansa kuvat viikonlopun aikana, joten huomenna saattaa olla jo nähtävissä muutakin kuin tämä viimeisestä meikistä näpsäisemäni vakava selfie.

Lauantaina oli vapaapäivä ja aivan upea ilma! Ei päiväni ihan täysin vapaa ollut, sillä minulla oli aamulla yksi casting, mutta yhdellä metrolinjalla paikalla köröttely ja kaupungilla kävely kauniissa ilmassa ei tuntunut kovin raskaalta. Koska olen unohtanut aurinkolasini Suomeen, lainasin Isabelin aurinkolaseja matkani ajaksi.

Super Fly matkalla valloittamaan castingin!

Kyseessä oli kenkäbrändin casting ja suunnittelija piti minusta sen verran, että pyysi minua sovittamaan mallistonsa kenkää. Kenkä kuitenkaan ei mennyt jalkaani, joten ilmeisesti en tällä kertaa ollut oikea Tuhkimo.

Iltapäivällä minun oli tarkoitus kiltisti kirjoitella esseitäni asunnolla, mutta kaunis ilma houkutteli meidät kaupungille. Saksalainen Isabel oli saanut Vogue Italian kuvauskeikan, joten hän lensi lauantaina aamulla Lontooseen kuvauksiin. (Hassua, Vogue Italia ja Italiassa ollaan, mutta Lontooseen on lennettävä). Matkaan lähdimme siis kahdestaan Belgialaisen Isabelin kanssa ja muutama toimistomme miesmalleista liittyisi seuraamme myöhemmin.

Matkustimme metrolla Porta Genovaan, alueelle, jossa Milanon kanaalit sijaitsevat. Kanaalien varrella on paljon pieniä ravintoloita ja baareja ja nyt minäkin alan ymmärtämään, miksi paikalliset aluetta kehuvat. Onhan se kaunis! Lauantaina kanaalin varrelle oli pystytetty markkinat ja päädyimme puolivahingossa myös paikallisille ruokamarkkinoille. Ruokamarkkinat pidettiin sisällä vanhassa latorakennuksessa, jonka ulkopuolelle oli pystetty kymmenittäin pöytiä ja tuoleja. Paikalliset ostivat ladossa olevista kojuista ruokaa ja viiniä ja istuivat auringossa nauttien päivästä. Belgiassa syödään paljon mereneläviä ja ilmeisesti osterit ovat Isabelin suurinta herkkua. Näitä herkkupaloja sai ruokamarkkinoilta huomattavan edulliseen hintaan, joten minäkin lupauduin maistamaan pienestä epäröinnistä huolimatta.

Ostereita ja merietanoita sekä kaupanpäällisiksi saamamme katkaravut

Saimme useamman tunnin kulumaan markkinoilla kierrellessämme. Isabel etsi veljelleen syntymäpäivälahjaksi nahkaista lompakkoa ja metsästysoperaation välissä istahtelimme vuoroin aurinkoon ja vuoroin varjopaikkaan huilailemaan, Täydellinen lompakko löytyi ja kello alkoi lähestymään kuutta, mikä tarkoitti "aperitivo" -aikaa!

Aperitivo on perinteikäs italialainen tapa viettää iltaa ja nauttia olostaan. Wikipedian mukaan aperitiivi on ennen ateriaa nautittava alkoholijuoma, jonka yhteydessä usein tarjotaan alkupaloja. Käytännössä se täällä tarkoittaa sitä, että ostat yhden juoman hieman korkeampaan hintaan, jolloin saat syödä seisovasta pöydästä kaikkia italialaisia herkkuja niin paljon kuin jaksat. Tarjolla oli erilaisia salaatteja, erilaisia pastoja, focacciaa, kinkkuja, juustoja ja jälkiruoaksi tiramisua. Miesmallit liittyivät kanssamme aperitiiville ja vietimme hauskan illan kanaalin rannan espanjalaistyylisessä ravintolassa italialaisia herkkuja nauttien.

Meillä molemmilla seuraava päivä oli työpäivä, joten auringon laskiessa lähdimme takaisin asunnolle nukkumaan.

Vielä on vaikeuksia tunnistaa nämä kanaalit, mutta tämä ilmeisemmin on kanaalien sulkualue, eli Darsena del Naviglio. Kahdesta kanaalista suuremman rannassa on ravintoloita ja se on nimeltään Naviglio Grande.

Tänään sunnuntaina minulla oli kuvaukset, joista en sinne mennessäni tiennyt muuta kuin osoitteen ja kuvaajan nimen. Osoittautui, että tarkoituksena oli ensin ottaa kansiotani varten muutamia yksinkertasia kasvokuvia luonnollisessa meikissä, minkä jälkeen tarkoituksena oli beauty editorial -kuvaukset neonvärien ja uv-valon avulla. Ja nimenomaan "tarkoituksena oli", sillä loppujen lopuksi uv-valolamppua ei saatu toimimaan, joten neonvärikuvausta ei voitukaan toteuttaa. Lennosta kuvaaja ja meikkaaja päättivät, että tehdään sitten normaali beauty editorial -kuvaus vähän ronskimmalla meikillä. Luonnolisen meikin jälkeen super mukava nuori meikkaaja, jonka kanssa hassuttelin koko päivän, taikoi kasvoilleni neljät erilaiset ja aivan eriväriset lookit. Luvassa taas aivan upeita kuvia! Tässä vielä esimauksi muutama meikkaajan päivän aikana napsima kuva.

MUAH: Giada Venturotti

Working it!
MUAH: Giada Venturotti

Sain sotkea huulipunan viimeiseen settiin!
MUAH: Giada Venturotti

Ps. Täältä ei saa kunnon kaurahiutaleita! Ainut vastaava, josta pystyin valmistamaan aamupuuroa, oli tällainen kokoonsa nähden harvinaisen kallis pakkaus vakuumipakattuja kaurahiutaleita. Italialaiset ei taida syödä puuroa?