tiistai 24. tammikuuta 2017

Töistä ja työstä

Kaksi viikkoa Singaporessa on nyt takana ja kolmas viikko on aluillaan. Ensimmäinen viikko asetti varsin kovat odotukset työmäärän suhteen, sillä viikon neljästä castingistä buukkasin kaksi. Ehdin jo ajattelemaan, että täällä arkipäivät ravataan castingeissä ja viikonloppuisin käydään tekemässä viikon aikana napsitut duunit! Toinen viikko kuitenkin paljasti aatteeni harhaluuloksi, sillä viikon kuudesta castingistä buukkasin vain yhden ja viikonlopun vietin toimettomana. (Toki vähän seikkaillen.)

Tämä viime viikolla saamani työ on korunäytös, joka järjestetään vasta helmikuun alussa, joten kuulette siitä sitten lisää myöhemmin.

Kuluneesta hiljaisesta viikosta huolimatta, ensimmäisellä viikolla minulla kuitenkin oli kaksi työkeikkaa ja niistä kerron nyt hieman enemmän. Toinen töistäni oli perjantai-iltana ja toinen puolestaan sunnuntaiaamuna, ja ne olivat luonteeltaan kaikin puolin hyvin erilaiset.

Perjantain työkeikkaani kuvaa varmasti parhaiten sana hauska. Täällä Singaporessa järjestettiin julkaisubileet uuden Marc Jacobs x MTV – malliston kunniaksi ja paikalle oli kutsuttu kaikki paikallinen muotikerma ja muita julkkiksia. Harmi että paikalliset starat ovat minulle tuntemattomia, mutta vieraat kyllä näyttivätkin toinen toistaan upeammilta!

Marc Jacobs x MTV – mallisto juhlistaa villisti 80-lukua ja juhlat olivat myös sen mukaiset. Julkaisubileitä vietettiin Cherry Discotheque - nimisellä klubilla, joka on tunnettu Singaporen ainoana klubina, jossa ei ole ilmastointia. – Tunnelma oli varsin kuuma siis jo alkuhetkistä alkaen! Diskopallojen heijastukset kiersivät ympäri tilaa, jossa koristeiksi paikalle oli tuotu vanhoja kuvaputkitelevisioita ja erilaisia hauskoja pinkkejä esineitä. Vieraille tarjoiltiin irtokarkkeja, samppanjaa ja värikkäitä cocktaileja, joiden reunoilla tietenkin keikkuivat oli pienet sateenvarjot.


Upfront Girls @ Marc Jacobs x MTV

Ja mikäkö minun tehtäväni oli näissä hauskoissa bileissä? Minun tehtävänäni oli tanssia läpi koko illan Marc Jacobsin vaatteisiin pukeutuneena! Juhlat kestivät kolme tuntia, kahdeksasta yhteentoista, ja tarkka tehtävänantoni oli tanssia alusta asti ”kuin olisin jo humalassa ja olisin tanssinut koko yön”. Alkuun saimme lasilliset samppanjaa, joiden pohjalla killui pinkki säilykekirsikka ja sen jälkeen kirjaimellisesti tanssin koko tuon ajan välillä sivussa korokkeilla ja välillä keskellä tanssilattiaa.
Olin saanut kuulla, että Singaporessa työnantajalla ei ole velvollisuutta tarjota mallille ruokaa, joten pakannut omat eväät mukaani illasta selvitäkseni. Ilokseni sain kuitenkin huomata, että meitä varten paikalle oli tilattu japanilaista noutoruokaa ja laittautumisen ohella saimme nauttia ruoasta ja juomasta. Kaikki paikalla olevat ihmiset olivat myös todella ihania ja minulla oli tunne, että meistä aidosti välitettiin. Sain jopa illan aikana vaihtaa pois hullun korkeat hopeiset nirunarukengät, ja siirtyy omiin mukaviin mustiin avokkaisiini. Oloni oli mukava läpi koko illan ja minulla jopa todella oli hauskaa saadessani viettää perjantai-illan Upfrontin tyttöjen kanssa tanssien!




Saimme Marc Jacobsin työkeikalta varsin runsaat lahjakassit mukaamme!


Sunnuntain työni oli lookbook-kuvaukset Fashion Lab –nimiselle singaporelaiselle vaateyritykselle. Työn alkamisajankohdaksi oli annettu 8.45, mutta matkaa kuvauspaikalle oli puolitoista tuntia, joten jouduin heräämään aikaisin ja poistumaan asunnolta jo hyvissä ajoin ennen seitsemää. Saavuin paikalle ajoissa, mutta kuvauksien meikkaaja oli myöhässä, joten aluksi minulle annettiin lasillinen vettä ja minua pyydettiin istumaan alas odottamaan. - Meininki hyvin Milano. Meikkaajan saavuttua alkoi todella tapahtumaan. Meikkitaiteilija hääri ympärilläni suun peittävä maski kasvoillaan samalla kun kaksi naista, ilmeisesti yrityksen omistajat, asettelivat vaatteita valmiiksi rekille ja kyselivät minulta kysymyksiä kuten ”Miten nopeasti pystyt vaihtamaan vaatteita?” Naureskellen vastasin vaan, että ”super fast” ja tein käsilläni liikkeitä demonstroidakseni nopeaa vaatteiden vaihtoa. Meikin valmistuttua sain käydä pikaisesti vessassa ja sen jälkeen sain todella tietää, mitä ”super fast” voi tarkoittaa.




Aloitimme kuvaamaan noin kello 10 ja kuvaukset jatkuivat vähän yli kolmeen. Olin saanut tiedon, että kyseessä oli ”half day job”, ja ihmettelin, kuinka muka on mahdollista kuvata kokonainen lookbook puolen päivän työajassa. Eipä tarvinnut kauaa ihmetellä, kun aasialainen tehokkuus osoitti minulle voimansa! Vaatteita vaihdettiin siinä ajassa, kuin olisin koko ajan ollut muotinäytöksessä seuraava lavalle menijä. Niille jotka eivät tiedä miten nopeaa vaatteiden vaihtoa tämä tarkoittaa, niin käytännössä se tarkoitta sitä, että lavalle ei ehdi, jos joku ei ole auttamassa riisumisessa ja pukemisessa - koko ajan ollaan niin sanotusti tuli hännän alla! Hujauksessa sain uuden asun päälleni ja juoksin kuvaajan kameran alle ja hän otti jokaisesta asusta noin parikymmentä kuvaa edestä ja kymmenen takaa ja sitten taas juoksin vaihtamaan asua. Viisi tuntia tätä täyttä tykitystä jatkui ilman taukoa; minulla allani vain aamulla kuuden aikoihin syöty aamiainen ja lasillinen vettä.










Vaatteet olivat sieviä ja tyttömäisiä ja minulta toivottiin kuvissa iloisuutta ja liikettä. Yli viiden tunnin ajan minä siis juoksin ja heiluin hymyillen tauotta. Viimeisten kuvien jälkeen menin käymään vessassa ja sieltä ulos tullessani minua odotettiin laukkuni kanssa valmiiksi ovella. Yleensä Suomessa ja Italiassa on tapana työn jälkeen yhdessä vaihtaa kontakteja, kiittää ja hyvästellä. Työni tehtyäni minut suorastaan heitettiin ulos, sillä muun tiimin itselleen tilaama ruoka oli juuri saapunut. Lensin siis ulos kuin leppäkeihäs, jotta he pääsisivät ruokansa kimppuun. Malli ulos ja syömään!

Fashion Lab sattui juuri sopivasti julkaisemaan eilen illalla Instagram-sivullaan jo muutamia valmiita otoksia kuvauksistamme, joten tässä niitä. Tällaista jälkeä siis tulee pikakuvauksissa!

Akiko top with Cheerful culottes - Fashion Lab Singapore

Nanami Dress - Fashion Lab Singapore

Sango Dress - Fashion Lab Singapore

tiistai 17. tammikuuta 2017

Hyvällä tuulella

Happy in Singa





Viime päivitykseni jäi tilanteeseen, jolloin tuntui, että kaikki oli huonosti. Tällä hetkellä tilanne kuitenkin on jo varsin toisenlainen ja tilannettani täällä muun muassa erityisesti kohensi se, että pyytämäni siivooja saapui meille visiitille. Siivooja puhdisti kaikki pinnat ja selvisi myös, että hän pesee peitot pyykinpesukoneessa ja tämän takia sänkyjen peittoja ei ole kääritty lakanoihin. Tässä ilmastossa kaikki kuivuu todella nopeasti, joten mikäs siinä. Vaihdoimme myös yhteisvoimin sänkyni aluslakanan ihan varmuuden vuoksi ja siivooja toi mukanaan puhdistusaineita, joilla meidän on helppo ylläpitää asunnon puhtautta. Nykyään ruma kotimme on siis puhtoinen ja uskallan jopa sekä säilyttää että laittaa ruokaa keittiössämme!


Minun sänkyni joka vihdoin on varmasti saasteeton


Eksotiikkaa elämään


Yksin ulkomailla ollessa sen huomaa, miten heti on hauskaa kun alkaa tapahtumaan. Kuluneen viikon aikana minulla oli neljä castingiä ja kaksi työkeikkaa, joten tapahtumaa riitti, vaikka meneillään onkin niin sanottu ”low season”.  Keskiviikkona oli ensimmäinen kunnon casting-päiväni ja minulla ja kämppiksilläni oli kaikilla samat kolme castingiä. Edeltävänä iltana piti tietysti nousta kunnon kuume, mutta kieltäydyin silti jäämästä kotiin ja aamulla ennen lähtöä nappasin kaksi pelastavaa ibumaxia. Niin sitä sitten lähdettiin yhteisvoimin, minä kuumehikeä valuvana, kohti ensimmäistä casting-paikkaa, jonne oli 22 minuutin kävelymatka. Ibumaxit laskivat kuumeen tehokkaasti ja pitkästä päivästä huolimatta kuume ei myöskään enää noussut illalla eikä myöhemmin. Minulla taisi olla tuuria!


Tällä mallikortilla kierrän castingejä täällä Singaporessa

Castingit täällä ovat todella erilaisia verrattuna Milanon castingeihin. Niitä on vähän, mutta toisaalta myös malleja on vähän, joten jokaisessa castingissä jokaiseen malliin todella kiinnitetään huomiota. Yhtenkään ”grazie, ciao”-castingiin en ole vielä täällä törmännyt! Hääpuku-castingissä juttelimme omistajan kanssa niitä näitä ja meistä jokainen sovitti hääpukua. Näytös-castingissä jokaisen mallin kävely videoitiin ja keskiviikon viimeisessä castingissä meidät kaikki puettiin Marc Jacobsin vaatteisiin ja meidän piti pitää hauskaa ja tanssia musiikin tahtiin.



Välimatkat täällä ovat todella pitkiä ja matka asunnolta yhteen castingiin saattaa kestää yli tunnin ja usein kestääkin. Täällä on myös niin paljon julkista liikennettä, että saattaa olla, etten aamulla enää löydäkään illalla tutkimaani reittivaihtoehtoa, vaikka muita saman kestoisia löytyykin. Torstaina matkustin tunnin ja 15 minuuttia yhteen suuntaan castingiäni varten, mutta reissu ei ollut turha, sillä meitä malleja oli kutsuttu paikalle vain neljä kappaletta ja meistä jokainen sovitti kolmea eri vaatetta ja poseerasi videolle. Miten turhauttavaa olisikaan matkustaa tuollainen matka ja perillä vain vilauttaa kansioita laiskoille silmille, joita todella ei edes kiinnosta!



Tänään olin myös castingissä, jossa olin yksin. Ihan yksin, minä vain. Kyseessä saattoi olla go&see, vaikka toimistolta saamissani ohjeissa lukikin casting, mutta silti oli mielestäni varsin ennen kuulumatonta, että paikalle odotettiin vain ja ainoastaan minua! Vietin castingissäni varmasti yli puoli tuntia, kun ensin täytin lomakkeen ja kirjani tutkittiin perinpohjaisesti. Juttelin online-osaston vastaavan kanssa pitkään ja hän vei minut pieneen studioon, jossa kuvasimme nopean testikuvauksen yrityksen vaatteissa. Ikinä elämässäni en kyllä ole näin perusteellisessa castingissä ollut, mutta eipä siis ainakaan tuntunut turhalta tämäkään yli tunnin matkustus!

Ensimmäisen casting-päiväni aikana tapasin myös paljon mukavia malleja, jotka ovat samassa toimistossa kanssani ja heistä yhden kanssa olen viettänyt nyt paljon aikaa yhdessä. Vaikkei siis samassa asunnossa kanssani asukaan tällä hetkellä oman henkisiäni ihmisiä, olen silti löytänyt itselleni seuraa. Kaiken kaikkiaan olen todella kiitollinen siitä miten asiat täällä Singaporessa tällä hetkellä ovat: asunto on puhdas, olen neljästä castingistä onnistunut buukkaamaan kaksi työtä ja lisäksi minulla on kaveri.

Saimme toimistolta liput Singaporen suurille taidemessuille
 





Hyvää huumoria


Kuulemisiin ystävät! Ensi postauksessa lupaan kertoa töistäni ja siitä miten aasialainen työtapa poikkeaa tottumastani eurooppalaisesta.

tiistai 10. tammikuuta 2017

Back in Business

Muistan vielä elävästi sen päivän, kun ensimmäisen kerran saavuin Milanoon. Muistan sen kamalan tunteen, kun malliasunto paljastui vanhaksi, pimeäksi loukoksi, jossa hädin tuskin oli kaikki tarvittava, ja jossa lattioita peitti ruskea kokolattiamatto ja seiniä keltaisen ruskea paneeli. Vastassa asunnossa minua oli ylisosiaalinen malli joka kertoi hulluja tarinoita elämästään ja toimistolla minua katsottiin päästä varpaisiin ja arvosteltiin.

Mielikuva Singaporesta on moderni ja siisti. Taksissa matkalla lentokentältä asunnolle ihailin hulppeita ja yksityiskohtaisia pilvenpiirtäjiä, jotka auringonlaskun kauniissa valossa saivat minut haukkomaan henkeäni. Loppujen lopuksi taksi kuitenkin kurvasi sisäpihalle, joka oli kaikkea muuta kuin moderni ja siisti; ja sain jälleen kerran kokea malliasuntojen karvaan totuuden.


Kotitaloni - 71 Cavanaegh Road

Asunnossamme on kuusi makuuhuonetta, joista jokaiseen mahtuu kaksi mallia. Huoneiden lisäksi on yksi suuri käytävä/aula, jossa on kaksi likaista peiliä, huojuva lasipöytä ja kolme muovista jakkaraa. Aulasta aukeaa ovi yhteiselle parvekkeelle jossa sijaitsee keittiö ja yhteinen kylpyhuone - ja tämä parveketila, se on suoraan sanottuna aivan kamala. Kaikki pinnat: lattiat, keittiön tasot, jääkaapit (3kpl) ja pyykinpesukone ovat kummallisen tahman peitossa. En uskalla säilyttää kuivaruokaa keittiössä, sillä olen varma että rotat ja muut ökkömönkiäiset valtaisivat ruokani jos ne sinne jättäisin. Enkä uskalla laittaa ruokaa saastaisessa keittiössämme, sillä olen varma että sieltä saattaa saada jonkin tartunnan.

Makuuhuone on siistimpi. Kaksi mallia, kaksi sänkyä, kaksi vaatekaappia, ilmastointi (!!!) ja oma kylpyhuone, jossa on vessanpönttö ja suihku. Kylpyhuone on siisti, mutta niin pieni, että pöntöllä ei mahdu istumaan jalat normaaliin suuntaan, sillä polvet ottavat kiinni seinään. Makuuhuone on ainut paikka, joka tuntuu kotoisalta, mutta siellä suurin ongelma on, että saapuessani sängyssäni ei ollut lakanoita. Löysin asunnosta yhden aluslakanan, joka saattoi olla puhdas, mutta tälläkin hetkellä peittoni on ilman lakanaa ja tyynyssä on todennäköisesti edellisen mallin käyttämä tyynyliina.  

Päätinkin, että tässä asunnossahan minä en ala aikaani viettämään, vaan oleilen mieluummin kaupungilla ja tulen asunnolle vain ja ainoastaan suihkuun ja nukkumaan. Singaporen ruokakaupatkin ovat niin kalliita, että mieluumminhan sitä syö edullisesti autenttista aasialaista ulkona, kun ostaa kalliita raaka-aineita ja tuo ne saastaiseen keittiöömme.


Sääntö-Suomi / Sääntö-Singapore

Eilen olin ensimmäistä kertaa vierailemassa toimistolla ja siellä kaikki oli hyvin. Toimistorakennus sijaitsee siistillä omakotitaloalueella ja se on mieletön monimuotoinen betonirakennus, joka on täynnä kristallikruunuja ja värikästä taidetta. Ensimmäisenä ovella minua vastassa oli eriskummallinen pieni koira nimeltään Kiko, joka selvästikin piti minusta välittömästi! Myös toimiston ihmisväki oli miellyttävää ja minulle tuli sellainen olo että minusta pidettiin. Singaporen valtava valtti Milanoon verrattuna on se, että kaikki toimistolla puhuvat englantia ja ovat täten sekä kykeneväisiä ja jopa halukkaita auttamaan! Toisaalta, yritin kysyä koska tätä asuntoamme on viimeksi kunnolla siivottu ja saisiko tänne lakanoita, ja asiaa luvattiin kyllä hoitaa, mutta ainakaan toistaiseksi mitään ei ole tapahtunut. Jotkut asiat ne ei vaan muutu, mallikämpät ovat kamalia ja se 
siitä.


Kohteliaat aasialaiset

Toimistovierailuni jälkeen päätin lähteä toteuttamaan seikkailusuunnitelmaani ja vietinkin koko päivän aina auringon laskuun asti upeaa Singaporea tutkien – ja voi, millainen kaupunki tämä onkaan! Kaikki on siistiä ja joka puolella on niin paljon nähtävää: upeita rakennuksia ja hauskoja aasialaisia koristeita jotka tasapainottavat kliinistä kokonaisuutta hupsuudellaan. Ennen matkaa luin paljon Singaporen laeista ja siitä kuinka julkisilla paikoilla syöminen ja tupakointi ovat kiellettyjä, kuten myös ylipäätään purukumin syöminen. Purukumia en ole vielä nähnyt missään, mutta kaksi ensimmäistä ovat katukuvassa ihan niin kuin missä vaan muuallakin suurkaupungissa.







I was there

Eilen pitkään itseäni kaupungilla rasitettuani ja yhä matkasta väsyneenä, olenkin tänään saanut pysytellä pedissä ja parannella nousevaa kuumettani. Ostin kyllä ”kuumemittarin”, mutta se paljastuikin laatikolliseksi kuumemittarin saniteettipusseja (mitähän niilläkin tehdään?) joten en tiedä onko minulla tänään ollut kuumetta vai ei. Täällä on myös niin kuuma, että kehon lämpötilaa on hankala havaita, mutta eilisyöstä alkaen minua ovat vaivanneet kuumeiset lihassäryt. Olen myös vähän menettänyt ääneni, mutta muuten kaikki on aika hyvin.

Toistaiseksi oloni täällä on tuntunut lähinnä vähän turhalta. En saa kolmesta kämppiksestäni juurikaan omanlaista seuraani (vaikka mukavia ovatkin) ja asun täällä saastaisessa asunnossa enkä ole tehnyt vielä mitään kunnollista. Öisin minua vaivaa suunnaton jet lag ja herään kaksi tuntia nukuttuani pirteänä kuin vasta päiväunilta heränneenä ja loppuyö kuluukin sitä unenpäätä metsästäessä. Huomenna luvassa kuitenkin on kaksi ensimmäistä castingiäni ja illalla toimiston juhlat Marina Bayssa! Tuskin maltan odottaa ensimmäistä päivää, jolloin vihdoin tapahtuu jotakin.



Singapore City View