Uusi vuosi - uudet kujeet

Olen nyt juuri palannut kotiin Milanosta vuoden ensimmäisen työkeikan tehtyäni. Paluu oli myöhään sunnuntaina, onnekseni kuitenkin Turun kentälle, josta Topias nouti minut autolla kotiin. Matkalaukku on yhä purkamatta. Milanossa pääasiallinen sijaintini nämä kolme viikkoa oli jo kotoisaksi muotoutunut Valentinon showroom, jossa vietin kaikki päiväni ja yöni vietin mallikämpässä Lottossa. (hallelujah Lottolle!)

Italian talvi: lämmin ja vähäluminen

Kastanjoita - totta kai!

Alennusmyynnit Sisleyssä. Mukaan saattoi tarttua muuan italialaiset korkokengät ;)

Asunto jossa vietin tämän kertaisen Milanon visiittini oli se sama, jossa viime kesänä olin ensimmäiset kaksi kuukauttani Milanossa. Kyseinen asunto on yhä Fashionin kämpistä oma suosikkini, mutta tällä kertaa seura oli vähintäänkin vaihtelevaa. Neljän hengen asunnossa aikaa kanssani ehti viettämään yksi hullu venäläinen, joka iltaisin huuteli yksinään humalassa ja söi minun ruokiani. Toinen venäläinen, joka ei liiemmin minun eikä muidenkaan ruokiin koskenut, sillä hän suorastaan pakonomaisesti tavoitteli laihuutta ja muun muassa kääri itsensä tuorekelmuun ennen nukkumaan menoa. Kolmantena oli yksi lapsukainen, joka hädintuskin puhui sanaakaan englantia ja jonka ruokavalio koostui lähinnä kinder-suklaasta sen eri muodoissa.

Kevättuulessa Lotto-asunnon parvekkeella.
Vaaleanpunainen rakennus vasemmalla on Italian toimistoni Fashion Model Management.

Kaikki edellämainitsemani tapaukset onnekseni olivat kuitenkin siinä toisessa huoneessa ja minun kanssani huoneen jakoi sydämellinen 19-vuotias puolalainen tyttö, joka oli ensimmäistä kertaansa Milanossa. Oli ihanaa huomata, miten hän ihaili minua kun työskentelin Valentinolle ja toisaalta olin onnellinen, että juuri minä olin hänen huonekaverinsa ja hän saattoi kysyä minulta kaikkia hänelle vielä epäselviä asioita. Hassua, juurihan minä viime kesänä olin se uusi tyttö, jonka piti kysyä huonekaveriltaan, että miten se metrokortti ladataan ja mitä sitten käytännössä tapahtuu, kun oikeasti buukkaa sen ensimmäisen työn.

Tällä hetkellä tuntuu siis siltä, että mallikämpät: "I've seen it all" ja seuraavaa kertaa ajatellen taitaa olla aiheellista tutustua tarkemmin Airbnb:n toimintaan. Tärkeintä on, että oman huonekaverini seurassa tunsin oloni hyväksi ja onneksi myös työni on mukavaa.

Pitkän työpäivän jälkeinen kävelyretki ja iltainen Teatro alla Scala

Finnish mafia ja ihana Meri

On paljon malleja, jotka eivät suostu ollenkaan tekemään showroomia ja ymmärtäähän sen, ettei se kaikille sovi. Uusi sesonki showroomilla tarkoittaa aina hyvin intensiivistä työrupeamaa, jolloin pieni ryhmä ihmisiä viettää luvattoman paljon aikaa keskenään. Tällä kertaa tämä rupeama oli 20 päivää ja työpäivien pituus pyöri päivittäin 12 tunnin kieppeillä. Nämä 20 päivää minä olin olemassa vain ja ainoastaan Valentinoa varten eläen elämääni päivittäin samanlaisena toistuvalla kaavalla: showroom, suihku, sänky.

Lookkina showroomilla oli joka päivä yhdeksän hassusykeröä, jotka avattuina näyttivät kutakuinkin tältä.

Kuulostaa hullulta, eikö? Silti olen sitä mieltä, että tämä Valentinolla tehty valinta liittää minut heidän vakityttöjen ryhmäänsä, on parasta mitä minulle on vähään aikaan tapahtunut. Se on upea maailma ja minusta on hienoa olla osana sitä. Tähän päivään mennessä olen tehnyt Valentinolle neljä työkeikkaa ja seuraava on tiedossa maaliskuun alussa Pariisissa. Rakastan muotia ja rakastan kaikkea kaunista ja tämä jos jokin on mahtava tilaisuus olla osana tätä muodin upeaa maailmaa. Olen oppinut tavattoman paljon ja olen yhä halukas oppimaan lisää.

Meillä on töissä aivan mieletön porukka ja näiden tyttöjen kanssa jaksaa hyvin työskennellä 20 päivää, 12 tuntia päivässä ja työpäivän jälkeen jatkaa vielä aperitivolle. Tässä muistoja hetkistä ihanan työporukkamme kesken.

R(amen)

Ragazze <3

Niistä uuden vuoden uusista kujeista en nyt vielä sen enempää tiedä, mutta sanottakoon, että halu tekemiseen ja kokemiseen on kova ja vuodesta 2016 minulla on myös hyvä kutina. Opiskelujeni kannalta kandin tutkintoni on viimeisiä kursseja vajaa valmis ja mallin töiden kannalta tilanne on sinänsä hyvä, että Valentino-työt takaavat tietynlaisen taloudellisen vakauden, jonka avulla minun olisi mahdollista kokeilla uutta. Saa nähdä. Toisaalta mallin työ on äärimmäisen epävarmaa ja koskaan ei tiedä, milloin Valentinon seuraava mallisto onkin aiempaa pienempi ja en enää hartioistani mahdukaan vaatteisiin.

Oman tapani mukaisesti jatkan kuitenkin ilolla eteen päin ja siirryn haaveilemaan Pariisin keväästä.. <3