Jonottamisen ihanuudesta ja uuden kodin iloista

Noin puolitoista viikkoa on nyt vierähtänyt täällä Milanossa, mutta tavallaan tuntuu kuin olisimme olleet täällä jo pidempäänkin. Ehkä se johtuu onnistuneesta rutinoitumisesta ja siitä miten tottuneesti jo hoidamme yhteistä Milano-kotiamme!

Finnish Mafia 3/4
Reetta liittyy joukkoomme huomenna!!

Galleria Vittorio Emanuele on yksi Milanon paikoista, jonka upeutta en voi lakata hämmästelemästä

Viime viikon sunnuntaista alkaen täällä Milanossa on ollut sateista ja on koettu ihan kunnon ukkosmyrskyjäkin. Eilen piolestaan koettiin pitkästä aikaa ensimmäinen sateeton päivä ja tänään sää näyttää jopa varsin lupaavasti perinteiseltä Italian kesäsäältä. Täällä sateen ongelma on siinä, että Milanon viemäriverkosto ei ole aivan Suomen veroista, vaan kunnon sadesäällä kadut täyttyvät vedestä ja toisinaan jopa metrokäytävät lainehtivat. Täällä sadesäällä lätäkköihin astumista ei siis voi välttää ja päivät vietetään märissä sukissa. (Koska kuka muka pakkaa Milanoon lähtiessään kumisaappaat?)

Odotettavissa ensi viikon loppuun asti:
satunnaisia rankkasateita..

Pimeys ja käsinkosketeltava kosteus

Milanon casting-sesonki on jo todella pärähtänyt käyntiin ja päivittäin minulla on ollut noin neljä tai viisi castingiä. Toisinaan vähemmän ja esimerkiksi eilen ei ainuttakaan. Viime viikon perjantain ensimmäisen työpäivän neljä castingiä sujuivat mukavasti aurinkoisessa kesäsäässä, mutta maanantaina kohtasin jo ongelmia, joista ainut ei ollut tuo vesi.

Suurin osa Milanon castingeistä on sellaisia, joissa on paikalla todella paljon malleja. Jonokertymiltä vältyttääkseen ne kestävät yleensä useamman tunnin, mutta täällä malleja kuitenkin on niin paljon, että usein päivän kantavaksi teemaksi muodostuu silti odotus ja jonotus. Viime maanantainan odottelujen lomassa sain jopa kokea todellisia jonotuksen tähtihetkiä.

Odottelun ammattilaiset

Päivän ensimmäiseen castingiin saavuttuani huomasin tyttöjen jonottavan epämääräisesti sohvaryhmillä loikoillen, joten päätin selvittää vuoroni yksinkertaisella kysymyksellä: "who is  the last one?" Eräs blondi tyttö sieltä sitten ilmoittautua viimeisenä saapuneeksi, joten mielessäni asetin itseni jonoon hänen jälkeensä. Myöhemmin hän nousi omaa vuoroaan varten, josta minä luonnollisesti päättelin oman vuoroni olevan seuraavaksi. Kävikin ilmi, että tämä edessäni ollut tyttö oli kaiketi kyllästynyt jonottamiseen ja päättänyt ohittaa jonon, sillä minun kimppuuni hyökkäsikin vihainen lauma malleja, jotka syyttivät minua ohittelusta! Hups!

Toinen hurja jonotuselämys tapahtui saman sateisen maanantain iltana. Päivän viimeisen castingini oli määrä alkaa kello 18 ja päätin mennä aikaisemmin paikalle, jotta pääsisin sieltä nopeasti pois ja kotiin tyttöjen kanssa. Saavuin paikalle 17.30 ja kohtasin lauman malleja, jotka myös olivat päättäneet tulla ajoissa paikalle. Puolen tunnin kuluttua ainut alkanut asia castingin sijaan oli sade ja siihen mennessä jo satapäiseksi kasvanut mallilauma alkoi käydä levottomaksi. Kuuden jälkeen casting viimein alkoi ja ilman minkäänlaista jonotusohjeistusta (nimilistaa tai muuta vastaavaa) sekalainen ryhmä nais- ja miesmalleja alkoi suorastaan agressiivisesti tunkemaan ovea kohti. Tämän kaiken lopputulos oli se, että löysin itseni liiskattuna semmoiseen ihmispaineeseen, että jonkin aikaa oli täysin minusta riippumatonta mihin suuntaan liikuin. Kaikki tämä tietysti kaatosateessa.

Muuten castingeissä käynti on ollut aivan entisensä ja on ollut myös hauska huomata, miten castingit järjestetään samoissa paikoissa kuin viime kesänäkin ja osoitteen tunnistettuani osaankin perille jo ilman karttaa. Säästyypähän ainakin puhelimen akkua, kätevää!

Kahvipaussit omassa Milanon suosikissani: Juice Barissa!

Myös toiselle suosikilleni on löytynyt aikaa ;)

Suurin vaikutus tällä kertaa täällä Milanossa viihtymiseen on ehdottomasti yhteisellä kodillamme. Vuokrasimme sen AirBnb:n kautta ja siinä on kyllä kaikki kohdillaan: hinta, laatu ja seura! Heti muuttopäivänämme asettelimme kaikki tavarat paikoilleen ja siirsimme pois niitä asunnon omistajan tavaroita, joita emme tahtoneet katsella tai käyttää. Lopputuloksena oli erittäin kodin tuntuinen asunto Milanon Fiera-alueella, joka on kaikin puolin turvallista ja mukavaa aluetta. Hieman yli viikon täällä nyt asuttuamme on kaikki tavat jo rutinoituneet ja on mukavaa suunnitella yhdessä illan syömisiä, pyykkien pesua, kaupassa käymistä ja muita aivan täysin arkisia asioita. Yhdessä tällaisten asioiden tekeminen luo ihanan kodin tunnun. Tässä teille vielä pieni esittelykierros kodissamme:

Moderni keittiö kaikilla mukavuuksilla: integroitu jääkaappi-pakastin, kaasuliesi, pieni uuni, suuri mikro ja TISKIKONE

Ulko-ovi jonka yläpuolelta löytyvät muun muassa aidot peuran sarvet ja strutsin muna sekä sulassa sovussa niiden kanssa mikron päällä kökkivät kuppikakkukupit.

Olohuone keittiöstä katsottuna.
Kulmassa on suuri avattava nahkasohva sekä peuran pää -seinätarra. Olohuoneesta löytyy myös tv (jos tykkää katsoa italiaksi dubattuja ohjelmia) ja muun muassa playstation ja pelejä (jos tykkää, no semmoisesta).

Yksityiskohtia asunnon tauluista ja käynti pienen aulakäytävän kautta makuuhuoneeseen.

Noin 140cm leveä (super upottavan pehmeä) parisänky, johon mahtuu mukavasti kaksi mallityttöä

Avattava divaani, johon minut lyhimpänä tyttönä (minimaaliset 177cm) yhteistuumin passitettiin. Yhdessä saimme sen söpön näköiseksi, mutta aivan kamalahan siinä oli nukkua. Viime sunnuntain ja maanantain välisen yön kahden tunnin yöunien jälkeen otimme olohuoneen sohvan sänkykäyttöön, mikä oli erittäin viisas päätös.

Yksityiskohtia makuuhuoneesta ja peilin kautta näkymä "puuvajaan", joka on asunnon varsin tilava varastotila. Sinne mahtuu mukavasti kaikki tarvikkeet silityslaudasta vessapaperiin + kaikkien meidän ruumisarkkujen kokoiset matkalaukut.

Hyllykkö joka on puoliksi täynnä asunnon omistajan omaisuutta ja puoliksi meidän pikkutavaroitamme meikkipussukoista korkokenkiin.

Kylpyhuoneesta löytyy siisti amme-suihkukokonaisuus, pyykinpesukone ja italialaiseen tyyliin (yllätys, yllätys) bidee, jota me olemme käyttäneet lähinnä sateenvarjomkuivaustelineenä.

Lavuaari ja tilpehöörit

Asuntomme sijaitsee rakennuksen sisäpihan parvekekäytävillä varjon puolella taloa, mikä tulee kesän edetessä olemaan suuri pelastus meille Pohjolan asukeille!

Meidän ulko-ovemme, eli numero 18 "Bellatalla"

Annika viemässä roskia italialaiseen tyyliin, eli paikallisesta kierrätyskulttuurista hämillään.
Mutta kukapa ei olisi?
Metallit menee minne? Siis sinne samaan minne muovitkin vai?

Ulko-ovemme kadulle

Naapurin erittäin viihtyisän oloinen ravintola Cinema

Testivisiitillä

Tärkein tieto Milanon kuulumisistani lienee kuitenkin se, että olen saanut töitä! Edessäni on jälleen kolme viikkoa showroomia tällä kertaa Marnille. Jo castingissä ollessani huomasin, että minusta pidettiin paljon. Sovitin useaa brändin eri asukokonaisuutta ja työn castaajat kyselivät minulta paljon kysymyksiä. Castingistä poistuessani olin aivan varma, että toimistomme showroom-asioiden vastaava Gianluca soittaisi minulle vielä myöhemmin.

Sain aikaisemmin tämän kevään aikana tietää, että aikaisempi showroom-työskentelyni Valentinolle ei tulisi enää jatkumaan. Valentinoa pidetään yhtenä Milanon parhaista showroomeista ja työnantajista, joten tämän tiedon jälkeen omat tuntemukseni olivat hieman sekavat. En tiennyt mitä mieltä olisin jonkin toisen yrityksen showroomin tekemisestä, sillä showroom on hyvin rankkaa ja samalla myös menettää mahdollisuuden muiden (hienompien) töiden saamiseen.

Castingin selkeyden vuoksi olin siis saanut päivän aikana makustella asiaa ja sulatella tuntemuksiani ennen odotettua puhelimen pirinää. Tämä työ on rankkaa ja vähemmän glamöröösiä, mutta siitä maksetaan hyvin ja tähänkin castingiin oli aivan yhtä lailla sen pari sataa hakijaa. Joten kun Gianlucan tuttu innostunut ääni puhelimen päässä kysyi: "what do you say?", olin täysin valmistautunut sanomaan: "yes, let's confirm it!!"

Celebration!