Back in Business

Muistan vielä elävästi sen päivän, kun ensimmäisen kerran saavuin Milanoon. Muistan sen kamalan tunteen, kun malliasunto paljastui vanhaksi, pimeäksi loukoksi, jossa hädin tuskin oli kaikki tarvittava, ja jossa lattioita peitti ruskea kokolattiamatto ja seiniä keltaisen ruskea paneeli. Vastassa asunnossa minua oli ylisosiaalinen malli joka kertoi hulluja tarinoita elämästään ja toimistolla minua katsottiin päästä varpaisiin ja arvosteltiin.

Mielikuva Singaporesta on moderni ja siisti. Taksissa matkalla lentokentältä asunnolle ihailin hulppeita ja yksityiskohtaisia pilvenpiirtäjiä, jotka auringonlaskun kauniissa valossa saivat minut haukkomaan henkeäni. Loppujen lopuksi taksi kuitenkin kurvasi sisäpihalle, joka oli kaikkea muuta kuin moderni ja siisti; ja sain jälleen kerran kokea malliasuntojen karvaan totuuden.

Kotitaloni - 71 Cavanaegh Road

Asunnossamme on kuusi makuuhuonetta, joista jokaiseen mahtuu kaksi mallia. Huoneiden lisäksi on yksi suuri käytävä/aula, jossa on kaksi likaista peiliä, huojuva lasipöytä ja kolme muovista jakkaraa. Aulasta aukeaa ovi yhteiselle parvekkeelle jossa sijaitsee keittiö ja yhteinen kylpyhuone - ja tämä parveketila, se on suoraan sanottuna aivan kamala. Kaikki pinnat: lattiat, keittiön tasot, jääkaapit (3kpl) ja pyykinpesukone ovat kummallisen tahman peitossa. En uskalla säilyttää kuivaruokaa keittiössä, sillä olen varma että rotat ja muut ökkömönkiäiset valtaisivat ruokani jos ne sinne jättäisin. Enkä uskalla laittaa ruokaa saastaisessa keittiössämme, sillä olen varma että sieltä saattaa saada jonkin tartunnan.

Makuuhuone on siistimpi. Kaksi mallia, kaksi sänkyä, kaksi vaatekaappia, ilmastointi (!!!) ja oma kylpyhuone, jossa on vessanpönttö ja suihku. Kylpyhuone on siisti, mutta niin pieni, että pöntöllä ei mahdu istumaan jalat normaaliin suuntaan, sillä polvet ottavat kiinni seinään. Makuuhuone on ainut paikka, joka tuntuu kotoisalta, mutta siellä suurin ongelma on, että saapuessani sängyssäni ei ollut lakanoita. Löysin asunnosta yhden aluslakanan, joka saattoi olla puhdas, mutta tälläkin hetkellä peittoni on ilman lakanaa ja tyynyssä on todennäköisesti edellisen mallin käyttämä tyynyliina.  

Päätinkin, että tässä asunnossahan minä en ala aikaani viettämään, vaan oleilen mieluummin kaupungilla ja tulen asunnolle vain ja ainoastaan suihkuun ja nukkumaan. Singaporen ruokakaupatkin ovat niin kalliita, että mieluumminhan sitä syö edullisesti autenttista aasialaista ulkona, kun ostaa kalliita raaka-aineita ja tuo ne saastaiseen keittiöömme.

Sääntö-Suomi / Sääntö-Singapore

Eilen olin ensimmäistä kertaa vierailemassa toimistolla ja siellä kaikki oli hyvin. Toimistorakennus sijaitsee siistillä omakotitaloalueella ja se on mieletön monimuotoinen betonirakennus, joka on täynnä kristallikruunuja ja värikästä taidetta. Ensimmäisenä ovella minua vastassa oli eriskummallinen pieni koira nimeltään Kiko, joka selvästikin piti minusta välittömästi! Myös toimiston ihmisväki oli miellyttävää ja minulle tuli sellainen olo että minusta pidettiin. Singaporen valtava valtti Milanoon verrattuna on se, että kaikki toimistolla puhuvat englantia ja ovat täten sekä kykeneväisiä ja jopa halukkaita auttamaan! Toisaalta, yritin kysyä koska tätä asuntoamme on viimeksi kunnolla siivottu ja saisiko tänne lakanoita, ja asiaa luvattiin kyllä hoitaa, mutta ainakaan toistaiseksi mitään ei ole tapahtunut. Jotkut asiat ne ei vaan muutu, mallikämpät ovat kamalia ja se 

siitä.

Kohteliaat aasialaiset

Toimistovierailuni jälkeen päätin lähteä toteuttamaan seikkailusuunnitelmaani ja vietinkin koko päivän aina auringon laskuun asti upeaa Singaporea tutkien – ja voi, millainen kaupunki tämä onkaan! Kaikki on siistiä ja joka puolella on niin paljon nähtävää: upeita rakennuksia ja hauskoja aasialaisia koristeita jotka tasapainottavat kliinistä kokonaisuutta hupsuudellaan. Ennen matkaa luin paljon Singaporen laeista ja siitä kuinka julkisilla paikoilla syöminen ja tupakointi ovat kiellettyjä, kuten myös ylipäätään purukumin syöminen. Purukumia en ole vielä nähnyt missään, mutta kaksi ensimmäistä ovat katukuvassa ihan niin kuin missä vaan muuallakin suurkaupungissa.

I was there

Eilen pitkään itseäni kaupungilla rasitettuani ja yhä matkasta väsyneenä, olenkin tänään saanut pysytellä pedissä ja parannella nousevaa kuumettani. Ostin kyllä ”kuumemittarin”, mutta se paljastuikin laatikolliseksi kuumemittarin saniteettipusseja (mitähän niilläkin tehdään?) joten en tiedä onko minulla tänään ollut kuumetta vai ei. Täällä on myös niin kuuma, että kehon lämpötilaa on hankala havaita, mutta eilisyöstä alkaen minua ovat vaivanneet kuumeiset lihassäryt. Olen myös vähän menettänyt ääneni, mutta muuten kaikki on aika hyvin.

Toistaiseksi oloni täällä on tuntunut lähinnä vähän turhalta. En saa kolmesta kämppiksestäni juurikaan omanlaista seuraani (vaikka mukavia ovatkin) ja asun täällä saastaisessa asunnossa enkä ole tehnyt vielä mitään kunnollista. Öisin minua vaivaa suunnaton jet lag ja herään kaksi tuntia nukuttuani pirteänä kuin vasta päiväunilta heränneenä ja loppuyö kuluukin sitä unenpäätä metsästäessä. Huomenna luvassa kuitenkin on kaksi ensimmäistä castingiäni ja illalla toimiston juhlat Marina Bayssa! Tuskin maltan odottaa ensimmäistä päivää, jolloin vihdoin tapahtuu jotakin.

Singapore City View