Kiinalainen uusi vuosi

Vuosi 2017 on kukon vuosi - ja minä olen kiinalaiselta horoskoopiltani kukko!

Singaporessa asuu paljon Singaporen kiinalaisia ja kiinalaisen uuden vuoden viettoon on täällä valmistauduttu aina saapumispäivästäni alkaen. Katukuvassa punaisten koristeiden määrä on lisääntynyt suorastaan exponentiaalisesti ja pieniä kukkoaiheisia koristeita on kiinnitetty kaikkialle. Lähenevän juhlapyhän takia edellinen ja myös kuluva viikko täällä on ollut castingien osalta suorastaan surullisen hiljainen. Viime viikolla castingejä oli vain muutama ja tällä viikolla niitä oli kaksi. Onnekseni olin onnistunut kuitenkin buukkaamaan työkeikan viime keskiviikolle ja he olivat pitäneet minusta niin paljon, että kuvasimme uudestaan myös tänä keskiviikkona. Kuvasimme tuotekuvia nettikauppaan ihanalle paikalliselle asustebrändille nimeltään Charles & Keith. Firma jopa kustansi minulle kuvauksia varten manikyyrin ja pedikyyrin, jotta sormeni ja varpaani näyttäisivät lähikuvissa hyvältä – ihanaa!

Kiinalaisen uuden vuoden vietto alkoi perjantai 27. päivä tammikuuta uuden vuoden aaton tapahtumilla Chinatownissa. Päätimme venäläisen huonekaverini Dinaran kanssa mennä paikan päälle katsomaan, mitä siellä tapahtuu! Jostain syystä oletimme, että uuden vuoden alkua olisi juhlittu paraatilla ja juhlavilla ilotulituksilla, mutta vastassamme olikin valtavat markkinat ja aavistuksen tuhnu ilotulitus, josta paikalliset kuitenkin olivat todella innoissaan. Esimerkiksi Turun uuden vuoden ilotulituksiin verrattuna nämä kiinalaisen uuden vuoden ilotulitukset eivät olleet mistään kotoisin. Ne lähetettiin kuitenkin niin läheltä, että meteli oli varsin tehokas ja paikalliset huusivat innoissaan ilotulitusten tahtiin. Itse ilotulitus siis oli varsin heikko, mutta innostava tunnelma tarttui ja me kiljuimme joukossa aivan kuten paikallisetkin.

Suuntana seikkailu!

Punainen väri on kiinalaisen uuden vuoden vietossa perinteinen onnentuoja.

Kaikkien kukkojen pääkukko

Ennen puoliltaöin alkanutta ilotulitusta vietimme aikaa tutkien Chinatownin markkinoita, ja voin rehellisesti sanoa etten ole ikinä nähnyt niin paljon ihmisiä yhdessä paikassa. – Sitä kiinalaisten määrää! Markkinoilla myytiin paljon pikkutilpehööriä ja erilaisia kiinalaisen uuden vuoden viettoon liittyviä perinteisiä herkkuja. Erilaisia ruokia myytiin suurissa laareissa ja ajatuksena ilmeisesti oli, että kaikkea saa maistaa ennen ostamista. Paikallinen tyyli näytti kuitenkin olevan kaksin käsin laareista suoraan suuhun ammentaminen, joten mekin rohkeasti kokeilimme ja maistoimme kaikkea tarjolla olevaa. Maistoin muun muassa erilaisia merilevästä tehtyjä naksuja, kalannahkasipsejä sekä makean tulisesti maustettuja kuivattuja pieniä sardiineja sekä mustekalaa. Suurin yllättäjä oli makea kuivaliha, joka ajatuksena kuulostaa lähinnä vastenmieliseltä, mutta siirappinen makeus ja suolainen bbq-tyylinen savuisuus oli hämmentävän hyvä yhdistelmä! Maistelun lisäksi myös ostin ison pussillisen japanilaistyylisiä mochi-karkkeja (ahhh ne on uusia lemppareita!!) ja pussillisen loppuillasta polkuhintaan myytyjä kuorellisia maapähkinöitä.

Sitä ihmispaljouden määrää!

Kukkopehmoleluja

... ja tietysti myös Pokemoneja!

Ihanat mochit!!

Happiness

Seuraavana päivänä luvassa oli paperilyhtytapahtuma, josta meillä oli taas suuret odotukset.  Mielissämme näimme jo miten paperilyhtyjä vapautettaisiin sadoittain taivaalle, mutta todellisuudessa paperilyhdyt eivät olleetkaan lentävää sorttia. Ne olivat suuria, valaistuja ja värikkäitä paperilyhtyjä, jotka oli kuulemma valmistettu Kiinassa. Oli ne hienoja, mutta kun ei ne lentänyt. Tapahtuma-alueelle saapuessamme ihmettelimme yhteen kohtaan pakkautunutta ihmismassaa; varmuuden vuoksi päätimme seurata laumaa ja jäimme samaan paikkaan odottelemaan. Muutaman minuutin kuluttua yksi paperilyhdyistä suihkautti taivaalle tuhauksen verran kultaisen väristä konfettia. Jälleen kerran kyseessä ei ollut mikään ihmeellinen show-elementti, mutta ihmiset olivat valtavan innoissaan ja huusivat ilosta ja innostuksesta. Päättelimme että konfetin kiinnisaaminen tuo onnea tulevalle vuodelle, sillä ihmiset yrittivät kalastaa sitä ilmasta kuka käsien, kuka mukin ja kuka väärinpäin käännetyn sateenvarjon avulla.

Oi upea Singapore

Valtava kukkoaiheinen paperilyhty

Kaksi kukkoa

Tuo herra tuossa oikealla oli se kultaisen konfetin suihkuttelija

Kiinalainen uusi vuosi oli hauska kokea paikan päällä, mutta lauantaina asuntoa kohti kävellessämme en voinut olla ajattelematta miten kaipaan kotia ja rakkaitani. Tällainen tapahtuma on hauska kokea, mutta nyt sain jakaa sen vain näiden paikalla sattumalta olevien ihmisten kanssa rakkaitteni sijaan. Muutenkin olo on tällä hetkellä lähinnä huijattu. En ymmärrä miksi toimistoni erikseen pyysi minua tulemaan tänne nyt. ”Mahdollisimman aikaisin tammikuun alusta”, he sanoivat ja täällä sitä nyt ollaan viettämässä kiinalaista uutta vuotta ilman castingejä, ilman työmahdollisuuksia. Takana on vasta vajaa yksi kuukausi, mutta tällä hetkellä tuntuu, ettei kodin ja rakkaitteni jättäminen ollut tämän arvoista. Toivon todella että nyt uuden vuoden jälkeen sesonki kiihtyy ja työskentelemään ja kasvattamaan kansiotani niin kuin tarkoitus oli!

Loppukevennykseksi tässä vielä muutama jo julkaistu kuva Charles & Keithin kuvauksistani.