Täällä Milanossa on joka päivä samanlainen sää. Säätiedotuksia on ihan turha sen kummemmin tarkistella, koska joka päivä paistaa aurinko ja on 33 tai 34 astetta. Kuume tällaisessa säässä oli melkoinen elämys, sillä varsinaista kuumekulmyyttä ei ollut, vaan olo oli tukala, voimaton ja lihassäryt olivat omaa luokkaansa.
 |
| Puhelimeni säätiedotus näyttää toisinaan ihan omiaan, mutta reaaliajan tiedot kuitenkin ovat aina oikein. Tiistaina 33 astetta ja kuutamo |
Mallin Milano on jo huomattavasti hiljentynyt ja castingejä on enää ihan murto-osa siitä, mitä niitä aikaisemmin oli. Eilen näytti, ettei luvassa olisi ainuttakaan castingiä, mikä toisaalta on työnsaannin kannalta varsin valitettavaa, mutta kuumehoureissa sängynpohjalla olin kuitenkin varsin tyytyväinen.
Eikös siinä niin kuitenkin käynyt, että yhden aikoihin saan viestin castingin tiedoista, joka on kello 15.00-17.00 toisella puolen Milanoa. Päätän meneväni castingiin, kunhan ensin vain haen apteekista ibuprofeenia kuumetta laskeakseni.
Tein itsestäni niin edustavan näköisen kuin kykenin ja suuntasin kohti Lotton apteekkia. Tietenkin apteekki oli siestan vuoksi kiinni ja avaisi ovensa uudestaan 15 minuutin päästä. Päätin odottaa apteekin aukeamista, vaikka auringonpaahteessa seisominen lihassärkyjen piinaamana ei varsinaisesti unelmieni ajanvietettä ollutkaan. Italiassa kaikki ei aina toimi niinkuin pitäisi, ja apteekin auettua sen työntekijät tulivat ulos kertomaan italiaksi, etteivät voi avata apteekkia, koska jokin ei nyt toimi.
Tässä vaiheessa oloni oli jo niin heikko, että itkien suuntasin kohti metroa toivoen, että vaihtoasemani läheisyydessä olisi auki oleva apteekki. Löysin onnekseni apteekin ja sain pelastukseni. Ibuprofeeni puski kuumeen hikenä ulos kehostani jättäen olotilani läpimäräksi, mutta jälleen kerran eläväksi.
 |
| Epämääräinen pelastajani |
Illalla oloni vielä hetkellisesti heikkeni, mutta tänään aamulla heräsin jo täysissä voimissani. Aamulla pesin taudin jäljet kehostani tehokkaasti kuorimalla ja nyt oloni on jo hyvä ja raikas. Hyvä näin, sillä tänään on Mayan viimeinen ilta Milannossa ennen hänen kotiinpaluutaan ja nyt voimme viimeisen kerran tehdä vielä illalla jotain mukavaa yhdessä.
Oma kotiinpaluuni koittaakin puolestaan 24. heinäkuuta! Tällä hetkellä ikävä kotiin on suunnaton ja kaipaan Suomesta runsaasti erilaisia asioita. Tietenkin kaipaan Toppea, kaipaan perhettäni ja ystäviäni ja kaipaan mökille nuuhkimaan Suomen kesän raikasta ilmaa. Tahdon saunaan, tahdon Turun hanavettä, tahdon uusia perunoita ja sillejä ja tahdon jopa meidän omaan lähi K-supermarkettiin! Koti-ikävä on niin suurta, että lasken päiviä kotiinpaluuseeni; enää 10 päivää!
-------------------------
Mutta kysymys kuuluu: missä se Mirka nyt asuu?
Nykyään minä asun keskellä ei mitään, alueella, joka voisi olla Milanon Petäsmäki. Kyseessä on kunnon nukkumalähiö, jota vertaan Petäsmäkeen, siksi että täällä on ainoastaan asuintaloja, eikä mitään muuta. Lähin ruokakauppamme esimerkiksi on se sama Esselunga, jota käytimme Lottossa. Matkaa sinne on noin kaksi kilometriä. Alueen nimi on QT8, joka lyhenee sen pidemmästä nimestä Quartiere Triennale 8.
Wikipedian mukaan QT8 on Milanon ensimmäinen toisen maailmansodan jälkeen uudelleenrakennettu alue, jonne muun muassa tällöin on rakennettu Milanon ensimmäiset kerrostalot. Noh, juuri tällaisessa toisen maailmansodan jälkeen rakennetussa neljäkerroksisessa kerrostalossa minä nyt asun. Sinänsä täällä on mielenkiintoista asua, sillä nyt näen miten italialaiset todella asuvat, mutta toisaalta tämä ei tunnu alueena yhtä turvalliselta, kuin paremman väen Lotto.
 |
| Tässä vaaleanpunaisessa rakennuksessa, tuossa asunnossa, jossa parvekkeella on raidallinen markiisi, siellä minä nyt asun. |
 |
| Näkymä parvekkeelta naapurustoon |
 |
| Minulle mieluisia naapureita |
Asuntona tämä on huomattavasti huonompi, kuin edellinen asuntomme, ja meidät tavallaan vähän huijattiin asumaan tänne. Meille kerrottiin, että vanhaan asuuntoomme muuttaa uusia tyttöjä, joten heidät täytyy sijoittaa lähelle toimistoa. Jälkeenpäin kuitenkin kuulimme, että nämä "new face" -tytöt olivat asuneet Milanossa jo kaksi kuukautta, mutta eivät pitäneet asunnostaan ja halusivat siirron parempaan. Heidät siis siirrettiin vanhaan hyvän asuntoomme ja meidät lähetettiin tänne saastaiseen kämppään. Saastaiseen siksi, että täällä ei käy siivooja toisin kuin edellisessä asunnossamme. Hinta tässä kuitenkin on sama, vaikka siivoojaa ei olekaan ja sijainti on kehnompi.
Ensimmäinen ilta täällä oli pienoinen shokki, mutta paljon apua toi se, että muutimme Mayan kanssa yhdessä. Showroomista ja muutosta väsyneenä itku oli herkässä ja olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että Maya oli kanssani juuri silloin.
 |
| Kenkien riisuminen oli ilmeinen VIRHE Nykyään minulla on käytössäni sisätohvelit |
Yllättäen sitä kuitenkin huomaa, kuinka sopeutuvainen ihminen on. Täällä minulla on omat tavarani ja omat ruokani, joten kyllä minä täällä lepään. Koti tämä ei ole ja esimerkiksi kaikki tavarani minulla on yhä matkalaukussa toisin kuin Lottossa, jossa kaikki tavarani olivat siististi kaapeissa omilla paikoillaan. Onneksi tämä kuitenkin on väliaikaista ja enää on vain sen 10 päivää ennen kuin olen taas omassa kodissani.
Sain myös viimein kansiooni kuvat, jotka otettiin alkumatkastani silloin, kun vierailin Veronassa. Tässä nämä nyt ovat. Kyseessä on ehdottomasti omat suosikkikuvani!
 |
| Photo: Martina Oberti Stylist: Marissa Oliva Muah: Mad Line & Valentina Dalbi |
 |
| Photo: Martina Oberti Stylist: Marissa Oliva Muah: Mad Line & Valentina Dalbi |
 |
| Photo: Martina Oberti Stylist: Marissa Oliva Muah: Mad Line & Valentina Dalbi |
 |
| Photo: Martina Oberti Stylist: Marissa Oliva Muah: Mad Line & Valentina Dalbi |
 |
| Photo: Martina Oberti Stylist: Marissa Oliva Muah: Mad Line & Valentina Dalbi |
 |
| Photo: Martina Oberti Stylist: Marissa Oliva Muah: Mad Line & Valentina Dalbi |
 |
| Photo: Martina Oberti Stylist: Marissa Oliva Muah: Mad Line & Valentina Dalbi |
 |
| Photo: Martina Oberti Stylist: Marissa Oliva Muah: Mad Line & Valentina Dalbi |
 |
| Photo: Martina Oberti Stylist: Marissa Oliva Muah: Mad Line & Valentina Dalbi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti