Minulla on töitä joka päivä ja usein työtunnit venyvät pitkälle iltaan. Mallit poistuvat showroomilta porrastetusti asiakasmäärästä riippuen, joten pidin huolen, että edeltävänä viikkona jäin mahdollisimman monena päivänä viimeiseksi paikalle. Pitkälle venyneiden iltojen (ja loputtoman "my boyfriend is coming this weekend" -puheen) ansiosta pääsinkin sitten perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina poistumaan töistä ensimmäisenä. Asiakasmäärä viikonloppuna oli myös hyvin vähäistä, joten ensimmäinen erä päästettiin poistumaan jo ennen kuutta ja sunnuntaina jopa jo neljältä!
Showroom-työstäni huolimatta pääsimme siis viettämään kunnolla aikaa yhdessä. Joka tapauksessa tämä työni ainakin varmisti sen, että tulisin edes olemaan viikonlopun Milanossa. Mallin työssä olisi ollut myös aivan mahdollista, että torstaina ilmoitetaan, että viikonloppu kuluukin sitten kuvauksissa Roomassa. Onneksi mitkään kauhuskenaarioistamme eivät kuitenkaan toteutuneet, vaan pääsimme viettämään täydellisen ihanan viikonlopun yhdessä.
-----
Perjantai
 |
| Alfred Eisenstaedt/ Time & Life Pictures/ Getty Image |
Jälkeenpäin ajateltuna Milanon ensikohtaamisemme Centrale FS -rautatieaseman aukiolla hieman saattoi muistuttaa tätä Alfred Eisenstaedtin ikonista Times Squarelta nappaamaa kuvaa toisesta maailmansodasta palaavasta merimiehestä; pariskunta ihmisvilinässä täysin toisiinsa uppoutuneina, suudellen, niin että koko ympäröivä maailma katoaa. Meidän kohtaamisemme ei kuitenkaan ehkä aivan ollut verrattavissa sodasta palaamiseen, mutta kyllä se lähes siltä tuntui - halauksia, suudelmia, naurua ja itkua hetkessä, johon olisi vain voinut jäädä.
Illan vietimme kahdestaan täysin ilman häiriötekijöitä toistemme seurasta nauttien. Ainoana ohjelmana oli kaupasta noutamamme herkut, joiden voimin pystytimme kunon italialais-tyylisen aperitivon hotellin pehmoiseen sänkyyn.
 |
| Luksuselämää: aperitivo in bed |
-----
Lauantai
Töideni jälkeen kohtasimme Duomolla ja vietimme pienen turistihetken. Tämän jälkeen vein Topiaksen kauas turistin Milanosta Lottoon katsomaan paikallista kotiani. Malliasuntolaan ei tavallaan saisi tuoda ulkopuolisia ihmisiä, mutta olin etukäteen varmistanut huonekavereiltani, että poikaystävän visiitti olisi ok. Mielestäni oli tärkeää, että sain näyttää hänelle, miten minä täällä elän ja miltä täällä Milanon kodissani tuntuu.
Talokierroksen jälkeen jatkoimme tutustumista Milanoon paikallisen silmin, kun vein Topiaksen syömään läheiseen paikalliseen ravintolaan. Kävelylenkeillämme Mayan kanssa olin bongannut tämän viihtyisän näköisen, ja aina paikallisia pullollaan olevan, ravintolan lähiseudulta Amendola-nimiseltä alueelta.
Ruoka oli herkullista enkä yhtään ihmettele, miksi ravintola on niin suosittu! Otin hyvän fiilikseni tallentaakseni naurettavan paljon valokuvia kolmen ruokalajin illallisestamme - niin paljon, että työntekijät varmasti luulivat minun olevan jonkin sortin ruokakriitikko.
 |
| Yhteiskuva Duomolla on must, vaikka vähän häikisikin |
 |
| Varjossa sai paremman kuvan <3 |
 |
| Ravintola Pepe & Sale, jonne saavuimme paikalliseen makuun naurettvan aikaisin kello 21. Ravintola täyttyi ääriään myöden myöhemmin |
 |
| Yksinkertainen, mutta ah, niin herkullinen alkupala. Buffalo-mozzarella täällä Italiassa on jotain aivan uskomattoman hyvää! |
 |
| Pääruoat: merenelävä risotto ja pasta katkaravuilla ja kesäkurpitsalla |
 |
| Jälkiruoaksi sain taivaallista tiramisua! (...ja olin tyytyväinen) |
-----
Sunnuntai
Viimeisenä iltanamme kiertelimme yhdessä Milanoa ja esittelin Topiakselle keskustan (=duomon) alueen suurimmat nähtävyydet. Söimme gelatot ja kiersimme auringon paahtaessa läpi kaikki näkemisen arvoiset paikat. Matkamme päättyi Porta Genovaan Naviglio Granden rantaan aperitivolle - kuinkas muutenkaan.
 |
| Jos vielä ihan muutama turistikuva...? |
 |
| Yksi nähtävyyksistämme oli "Football Temple" -niminen liike, jonne olen Topiaksen halunnut viedä sen heti ensi kerran nähtyäni Ps. Minäkö muka pitkä? |
 |
| Momo-niminen baari ja drinkkien odottelua auringon laskussa |
-------------------
Maanantaiaamuna söimme vielä hotelliaamiaisen yhdessä, jonka jälkeen Topias saattoi minut metroasemalle ja hyvästelimme toisemme jälleen kerran kyynelehtien.
On yllättävän vaikeaa kertoa tällaisesta viikonlopusta. Ei vaikeaa siksi, että se olisi jotenkin raskasta, vaan siksi, että tuntuu, etten kykene pukemaan sanoiksi sitä, mitä viikonloppuna tunsin. Nämä sanat ja kuvat, joilla yhteistä viikonloppuamme kuvaan, välittävät vain pienen pintaraapaisun siitä, miten onnellinen todella olin.
Miten yhden ihmisen läsnäolosta voikin saada niin paljon voimaa ja hyvää oloa? Topias tuli Milanoon lievittääkseen kaipuutani Suomeen yhteiseen kotiimme, mutta oikeastaan tuo kaipuu nyt vain kasvoi. Hetken sain maistaa sitä, mistä täällä ollessani jään paitsi ja nyt janoan sitä entistä enemmän. En kaipaa mitään suurta, kun vain ja ainoastaan tämän yhden ihmisen lähelleni. (..vaikka varsin suurikokoinen ihminen onkin kyseessä)
Ihanan yhteisen viikonloppumme voimin jaksan kyllä sinnitellä täysillä loppuaikani täällä. Koti-ikävääni lievittääkseen Topias toi minulle myös Suomi-tuliaisiksi niitä kahta ruoka-ainetta, joita täällä eniten olen kaivannut: kaurahiutaleita ja salmiakkia! Jollei näillä eväillä muutamaa viikkoa jaksa, niin ei sitten millään.
Ensi viikonlopuksi on myös tiedossa mukavaa, sillä lauantaina Valentinon showroom on suljettu, ja meillä kaikilla on siis vapaapäivä! Suunnitelmissamme Mayan kanssa on siirtyä viettämään päivää Milanossa vallitsevalle säätilalle suotuisalla tavalla, eli rannalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti