Jos mä kuolen nuorena

Ilouutinen kaikille minua kaipaaville: olen yhä hengissä! On kuitenkin ollut hetkiä, jolloin voin kuitenkin myöntää itsekin tätä hieman jo epäilleeni. Lauantaina aloitin työni Valentinon showroomilla, ja nämä pari ensimmäistä päivää ovat olleet kyllä suoraan sanottuna melkoiset.

Ennen ensimmäistä työpäivääni minua jännitti kuin ekaluokalle ensimmäistä päiväänsä menevää 7-vuotiasta. Olin kuullut niin paljon hurjia tarinoita showroomin kaameudesta ja 12-tuntisista työpäivästä, joiden jälkeen ei kykene tekemään mitään muuta kuin kaatumaan sänkyyn jäätelöpurkki sylissään. Eniten minua kuitenkin jännitti työympäristö ja se millaisia työnanatajani tulisivat olemaan, kun muistikuvissani oli vain kylmän vaalea tiukkanutturainen naishenkilö castingistä. Nämä ajatukset päässäni ja aikaisesta herätyksestä (6.45) johtuva stressi taakkanani nukuin kehnosti yöni ensimmäistä työpäivääni ja jännittyneenä lähdin aamulla matkaan Lotton metroasemalta.

Via Turati 18, Valentino S.p.a.

Valentino showroom: kolmas kerros

Minun stressaamiseni usein ovat turhia, ja niin ne todella olivat tälläkin kertaa. Työympäristömme on erittäin miellyttävä ja meistä myös pidetään hyvää huolta. Kaikki ihmiset ovat super mukavia, ja vaikka englannin kieli ei työympäristöni vahvuus olekaan, on meillä yhdessä todella hauskaa. Malliporukassamme on kaksi tyttöä, joiden kanssa pääsen kunnolla juttelemaan, mutta muiden kanssa keskustelu on semmoista englannin ja italian sekaista ymmärtämään pyrkimistä. Elekieli on myös kätevä ja usein myös erittäin hauska tapa kommunikoida!

Valentinon showroomilla jokaisella mallilla on oma nimellä merkitty paikka, jossa on kaksi Valentinon samettista mustaa henkaria ja tuoli. Saimme ensimmäisenä päivänä myös työasumme, joka koostuu nudeista alushousuista ja nännien peitto silikoonitarroista, joita kutsumme meduusoiksi. Tämän asustuksen lisäksi meillä on myös Valentinon puuvillaiset aamutakit, jotka päällä vietämme kaikki päivät aamusta iltaan. Joka aamu showroomille saapuessamme meille myös laitetaan meikit ja tukat ja näytöskenkinämme (kaikeksi onneksi) on matalat sandaalit. 

Hyvinvoinnin kannalta tärkeintä kuitenkin on, että meille on tarjolle ruokaa! Joka päivä saamme herkullisen lounaan, joka tarjoillaan päivittäin vaihtuvasta runsaasta noutopöydästä ja lisäksi voimme aina noutaa keittiöstä pullovettä, kahvia, teetä ja keksejä. Ruoka on oikein todellista luxus-ruokaa, sellaista millaista Valentinon sisäänostajille nyt voisi kuvitellakin tarjottavan. Yksi päivä maistoin jopa ensimmäisen kerran naudanliha carpacciota!

Sunnuntain lounas

... ja tietysti myös jälkkäri!

Se mitä minä nyt nämä pari viikkoa työkseni teen, on vaikeaa suomenkielisillä sanoillaa selittää. "We do showroom" ja "we model" ovat lauseita, joilla sitä voisi kuvailla. Showroomille saapuu sisäänostajia, joiden kanssa Valentinon myyjät palaveeraavat monta päivää putkeen keskustellen siitä, mitä asiakkaat uudesta kevään 2016 mallistosta tilaavat. Mallistoon kuuluu sekä haute couture ja ready to wear -vaatteita, jotka kaikki ovat aivan mielettömän kauniita. Aamuisin me annamme asiakkaille inspiraatioita kulkemalla malliston eri teemojen vaatteet päällämme ympäri saleja. Pikku hiljaa asiakkaat alkavat tietämään mistä pitävät, ja esittävät toiveita vaatteista, jotka haluvat nähdä.

Takatilassa kanssamme on 10 pukijaa, jotka näiden pyyntöjen perusteella noutavat kyseiset vaatteet showroomin salien rekeiltä, tai mallinukkejen päältä, meidän puettavaksemme. Tehtävämme on esitellä vaate sitä parhaiten edustavalla tavalla asiakkaille. On oltava ryhdikäs sekä liikuttava kauniisti ja esiteltävä kaikki vaatteen yksityiskohdat. Mallikurssilla opitut kulmakäännökset osoittautuivat sittenkin hyödyllisiksi vaatteiden selkämyksiä ja kylkiä asikkaille esitellessäni! 

Siinä pyöriessäni asiakkaat keskustelevat päälläni olevasta vaatteesta ja saattavat pyytää saada koskettaa kangasta, tarkastaa sisäsaumaukset tai sitten he saattavat pyytää minua tekemään jotain: kääntymään, liikuttamaan kangasta ja olen minä kerran jopa jo mallintanut shampanjalasista siemailuakin osoittaakseni voivani liikkua vaatteessa. Tilannetta ja asiakkaita tulee osata lukea tarkkaan, sillä on ikävää jäädä tönöttämään pöydän viereen mekko päällä, jos asiakkaan kiinnostus on jo lopahtanut. Toiset asiakkaat kiittävät aina kun toivovat mallin poistuvan, mutta toiset vain kääntävät huomion muualle merkkinä siitä, että palveluaksiani ei enää kaivata.

Iso osa päivistä kuluu omalla paikallani odotellessa

Toistaiseksi kaikki sujuu Valentinon showroomilla erittäinkin hyvin, mutta kauhulla odotan sitä hetkeä, jolloin kasaantuva univaje iskee. Ennalta kuulemani kauhukuvat showroom-työpäivien pituudesta eivät ole olleet valheellisia tai liioteltuja, vaan paikan päällä todella ollaan auringon noususta auringon laskuun. Tällä hetkellä ennästystä pitää sunnuntai 13-tunnin työpäivällä, jonka jälkeen tulin horroksessa kotiin, söin, soitin Toppelle ja purskahdin itkuun hänen äänensä kuullessani.

Ensimmäiset päivät olivat selvästi rankimmat, mutta nyt kun työhön on tottunut, ei se tunnu enää niin rankalta. Tuntuu vaan jollain tavalla varsin absurdilta, että esimerkiksi en ole viiteen päivään kunnolla ollut ulkona tai edes nähnyt aurinkoa. Jossain vaiheessa sekin hetki vielä varmaan iskee, kun seura alkaa ärsyttämään, kauniit vaatteet lakkaavat innostamasta ja jalat pettävät alta.

Työssäni on kuitenkin niin paljon hyviä puolia, ja työpäivien määrä kuitenkin on yhteensä vain sen 18 kappaletta, joten pienellä itsetsemppaamisella aion kyllä selvitä tästä! Asiaa myös helpottaa se, että milenrauhani takaaja, poikaystäväni, on tulossa täksi viikonlopuksi tänne Milanoon. <3

Kärsivät varpaat kolmen työpäivän jälkeen

Heli Kajo: Jos mä kuolen nuorena:

 - "Hautajaisissani pukeutukaa mustaan, mutta vain koska se on tyylikästä."