Rankka viikko

Usein mallin työn ajatellaan olevan naurettavan helppoa: eihän niiden tarvitse tehdä mitään muuta kun näyttää nätiltä? Eikö vain? Todellisuudessa mallin päivät ovat pitkiä ja toisinaan täysin tauottomia. Castingejä saattaa olla aina aamu yhdeksästä ilta seitsemään asti ja koko tämä aika juostaan erilaisia julkisia kulkuneuvoja hyödyntäen ympäri Milanoa. Sää täällä on hiostavan kuuma, oikein sellainen kangastuskuuma, ja silti jokaiseen castingiin täytyy saapua paikalle virkeänä ja sädehtivänä. Uskokaa tai älkää, mutta päivinä jolloin castingejä on monia, on tämä todella rankkaa!

Jos ihan pienet nokoset vaan?

Tämä viikko on ollut erittäin rankka ja castingejä on ollut joka päivä viisi kappaletta, paitsi perjantaina, jolloin niitä oli jopa kuusi! Yleensä aikaa paikkojen välillä kulkemiseen kuluu puolesta tunnista tuntiin ja castingien kesto voi olla mitä vain kymmenestä minuutista kahteen tuntiin. Aamulla liikkelle lähtiessään ei yleensä ole aavistustakaan, että riittääkö aika esimerkiksi kunnon lounastaukoon. Joka aamu pakkaankin laukkuuni eväät, jotka useimmiten tulevat kovaan tarpeeseen!

Lisäenergiaa jääkahvista
"The American Coffee Experience" -slogan ei todella valehdellut kermavaahdon määrästä päätellen!

Tästä pienestä valitusvirrestä huolimatta en vaihtaisi pois päivääkään enkä hetkeäkään. (Paitsi ehkä sen hetken, kun perjantaina kello 18.30 matkasin päivän viimeiseen castingiini Milanon äärirajoille vain kuullakseni, että on tapahtunut sekaannus. Toimistolla saamani tieto call backista oli virheellinen ja kukaan ei halunnutkaan nähdä minua uudelleen - päinvastoin! Käynnissä oli sama casting, jossa edellisenä päivänä  olin jo käynyt..) Vastoinkäymisistä huolimatta aktiiviset päivät ympäri kaunista kaupunkia kiertäen tuntuvat yhä viiden viikon jälkeenkin mieluisilta. Castingejä kiertäen pääsen tutustumaan Milanoon tavalla, jota yksikään turisti ei koe. Minä näen ne alueet, joita itsekseni kutsun "milanon raisioiksi"ja minä näen sen kokonaisuuden joka muodostuu näiden raisioiden ja varakkaan pilvenpiirtäjä Milanon välille. Jokaiseen castingiin mentäessä elää myös pieni mahdollisuus siitä, että juuri tämä voi olla minun tilaisuuteni!

Jostain syystä niitä "raisioita" ei tule juurikaan kuvattua.
Nämä kuvat ovat Isolasta.

Rankkojen päivien päätteeksi ei oikein jaksa tehdä mitään, mutta jos jalat eivät illalla tunnu hyytelöltä, olemme Mayan kanssa käyneet lenkeillä ympäri lähiseutuamme Lottoa. Metrossa asemamme nimi on "Lotto Fieramilanocity", minkä merkitystä olen ihmetellyt. Ilmeisesti Fiera tarkoittaa messuja ja Lotto on Milanon messukeskus. Täällä on muun muassa yksi valtava kummallisen futuristinen kuplamainen rakennus, joka saattaa olla tämä messukeskus. Messukeskuksesta ei nyt ole kuvaa, mutta tässä muutama muu kuva lähialueeltamme.

 Täällä kierrellessään sitä tulee mietittyä, että miltä maalta tämä tuntuu? Elo kuitenkin on niin samanlaista, vaikka eri maassa onkin, että tuntemus ulkomailla olemisesta ei ole kovin voimakas. Täällä Milanossa on nähtävissä hyvin vähän sitä perinteistä Italiaa; onhan täällä italialaistyylisiä kirkkoja ja katujen kulmat täyttyvät pienistä italialaisista kahviloista ja gelato-beereista - skoottereita unohtamatta. Muuten tunnelma täällä on kuitenkin hyvin yleiseurooppalainen. Täällä on perinteisen keskieurooppalaisia vanhoja kivikerrostaloja, englantilaistyylisiä puutarhoja, amerikkalaishenkistä luksus arkkitehtuuria ja dubai-tason pilvenpiirtäjiä, jotka ovat niin korkeita, että ne on tuettu pylväin.

Saappaan varressa on rahaa ja se tekee Pohjois-Italiasta hyvin erilaisen perinteiseen italiakuvaan verrattuna. Missä on kävelykadut, missä viiniköynnösten peittämät tiilitalot ja missä on se vanha mies terassilla piippu käsissään viettämässä loputonta siestaansa?

Pohjois-Italia todella on erilainen ja meidän asuinalueellamme Lottossa sen näkee erittäin hyvin. Täällä kuitenkin on erittäin turvallinen ja hyvä elää, sekä Milanossa ylipäätään, että meidän Lotto Fieramilanocityssämme.

Huomenna vuorossa onkin taas kuvauspäivä! Ciao ciaooo!