maanantai 8. kesäkuuta 2015

Onnellisten tähtien alla

Viikonloppu Milanossa on taas pyörähtänyt loppuunsa ja samalla tämä sunnuntai on täällä neljänteni. Olen siis ollut täällä jo kokonaisen kuukauden! Aika on kulunut uskomattoman nopeasti ja toisaalta taas tuntuu, että niin paljon on ehtinyt tapahtumaan. Ensimmäisestä viikostani täällä tuntuu olevan ikuisuus.

Lauantaina päivällä tapasimme Jennan kanssa kaupungilla ja esittelin hänelle minun lempiasioitani Milanossa. Kadut selvästikin alkavat tuntua jo kotoisilta, kun näyttävän roomalaispylväsrivistön Colonne di san Lorenzonkin olin vain sivuuttaa sitä sen kummemmin mainitsesmatta. Nähtävyyksien sijaan kaupungin sisältö on saanut merkityksen ja samalla aukealla pysväsrivistön kanssa sijaitsevan mukavan aperitivo-paikan muistin kyllä esitellä.

Olimme sopineet Isabelin ja Malin kanssa menevämme lauantaina ulos, sillä he tuntuivat olevan erittäin juhlatuulella! He olisivat jo perjantaina tahtoneet extempore-ideana lähteä juhlimaan, mutta minä vaadin suunnitelmallisuutta, joten lauantai oli sovittu juhlapäivä. Laittauduimme rauhassa musiikkia kuunnellen ja samalla alennuksessa ollutta naurettavan halpaa chardonnayta siemaillen.

Paahtavan kuumaan yöhön on yllättävän vaikea pukeutua, mutta tässä lopputulos.
Jälleenkerran lainassa on Isabelin paita. On se vaan kätevää asua saman kokoisten tyttöjen kanssa!

Tapasimme kolme miesmallia drinkkibaarissa ja yhdessä pohdimme illan jatkoa. Isabel on jopa hullulla tavalla rohkea ja menevä ihminen ja tämän luonteenpiirteensä ansiosta hän tuntee paljon ihmisiä. Yksi hänen italialainen ysätävänsä, jonka kanssa olemme aikaisemminkin menneet, kutsui meidät Just Cavalli -klubille hänen nimellään. Kyseinen italialainen ystävä on myös hyvin varakas ja niinpä kuski lähetettiin hakemaan meidät. Varmistimme, että meitä on sitten kuusi henkilöä, ja mahdummeko varmasti kaikki ja näin luvattiin.

Pihaan kuitenkin kurvasi pieni sininen avoauto (anteeksi vaan merkistä ei tietoakaan), jonka kyydissä oli jo kuskin lisäksi yksi mies. Tylysti miesmallit jätettiin kulkemaan paikanpäälle muita keinojaan ja meidät kutsuttiin kyytiin.

Olin unohtanut puhelimeni kotiin, joten itse klubista ei valitettavasti ole kuvamateriaalia. Samasta syystä jouduin myös pitämään erityishuolen siitä etten missään tilanteessa hävittäisi tyttöjä näköpiiristäni! Täällä Milanossa klubeilla on myös niin paljon ihmisiä, että jokatapauksessa on kyllä koko ajan kuljettava ketjuna käsikädessä ettei joku ajautuisi porukasta erilleen.

Muutama Isabelin puhelimella napattu kuva Todos @ Cuba drinkkibaarista:


Skandaali!

Just Cavalli -klubi oli aivan täysin ulkona ja ainoastaan tanssilattian päällä oli pieni katos tunnelman tiivistämiseksi. Etäämmällä sijaitsi myös wc-rakennus, mutta muuten klubi oli vain siistiä kivistä terassialuetta, jonka keskeltä kohosi valtava tv-tornin näköinen rakenne, joka kuitenkaan kaiketi ei toimittanut minkäänlaista varsinaista virkaa.

Huonolla säällä ei varmastikaan siis mikään paras kohde, mutta kuumaan Milanon kesäyöhön klubi toimi täydellisesti. Meidät ohjattiin vip-pöytään, joka sijaitsi mukavasti tanssilattian vieressä, mutta muutaman askeleen korkeammalla kaitein rajatulla alueella, jolloin kaikki tanssilattian fiilis oli saatavilla, mutta lisäksi myös tilaa.

Pöydässämme oli jatkuvasti tarjolla juotavaa ja syötävää. Pöytään kannettiin valtavia pulloja Just Cavalli -vodkaa, erilaisia mixereitä ja tuoreita jääpaloja. Pöydän keskellä oli kuitenkin minun paratiisini: valtava kulho, jossa jäähileeseen oli työnnetty pystyyn herkullisia hedelmävartaita, joissa oli viinirypäleitä, ananasta ja mangoa. En tiedä oliko klubilla eilen illalla jokin erikoistapahtuma, vai onko siellä tällaista normaali-iltoinakin, mutta  yhdessä vaiheessa iltaa pöytään kannettiin myös säihkekeppien kanssa pullo Dom Perignonia!

Kaiken kaikkiaan mukava ilta ja tällaisessa klubissa sitä on kyllä tyytyväinen, ettei se mene kiinni heti puoli neljältä, vaan tanssia voi kirjaimellisesti auringon nousuun! Isabel lähti vielä jatkoille, mutta Mal ja minä kaipasimme kotiin nukkumaan. Jatkot eivät koskaan ole olleet minua varten, mutta näillä seikkailuillaan Isabel niitä kontaktejaan tekee.

-----------------------------------------

Suomen kotitoimistoni johtaja Sari on jo ehtinyt arvelemaan, että oloni täällä sujuu niin mutkitta, koska mallin työ on minulle "meant to be".  Uskon itsekin voimakkaasti kohtaloon ja "everything happens for a reason" -lausahdus on minut tunteville varmasti tuttu kommentti minun suustani. Kaikella on merkityksensä ja maailmankaikkeus nyt selvästi yrittää tehdä minun oloni täällä mahdollisimman mukavaksi, sillä uusi huonekaverini täällä Milanossa tulee olemaan kaikista vaihtoehdoista paras mahdollinen, eli suomalainen!

Faith. Show me what you got!

Viime viikolla satuin kuulemaan, että Fashionilla tulisi aloittamaan minun lisäkseni toinenkin suomalainen tyttö. Olin innoissani, sillä tulisin varmasti tapaamaan tämän uuden suomalaisvahvistuksen jossain vaiheessa. Ehkä törmäisimme toimistolla joku päivä tai sitten tapaisimme sellaisessa castingissä, johon on kutsuttu ainoastaan Fashionin tyttöjä. Kuinka ollakaan, tapasimme pikaisemmin, kuin mitä odotinkaan, sillä tämä suomalainen tyttö muutti eilen illalla kanssani samaan asuntoon!

Huonekaverini Isabellin lähdettyä olen joka päivä peläten odottanut, että kotiin palatessani viereeseen sänkyyni on muuttanut uusi tyttö. Uusi huonekaveri olisi mukava saada, mutta toisaalta näistä mallitytöistä ei koskaan tiedä, että minkälainen tapaus sieltä saapuu. Kohtalo näytti kyntensä ja ilmeisesti ne ovat kauniit ja hyvin hoidetut! Uusi tyttö, Maya, on minua vain vuoden nuorempi, joten olemme saman kansalaisuuden lisäksi myös lähes saman ikäisiä! Täydellistä.

Jottei kuitenkaan menisi ihan puuduttavan onnelliseksi lässytykseksi tämä minun blogini, niin paljastetaan nyt, että eilen oli taas pienoinen koti-ikäväpäivä. Jälleen kerran oli sunnuntai ja minun päiväni ei sisältänyt mitään vartalokuorintaa suureellisempaa ohjelmaa. Ikävähän siinä ehti sitten tulemaan varsinkin kun eilen oli minun ja poikaystäväni ensitapaamisen vuosipäivä. Varsinaista vuosipäiväämme vietämme 7. elokuuta, mutta koska ensikohtaamisemme päivämääräkin on muistissa, on meidän ollut tapana puuhata jotain pienesti romanttista myös 7. kesäkuuta. Varsinaisena vuosipäivänämme olen kuitenkin onneksi jo kotona, joten silloin saan taatusti nauttia yltäkylläisen annoksen romantiikkaa. <3 (terveisin minä pikku ällöromatikko)

Kuva taannoisesta hääpukukuvauksesta, johon Topias minun mielikseni suostui. Mikä ihana mies <3
Kuva - JS Disain
Morsiamen puku - Pukuni

Sulhasen puku ja kengät - Pukuvuokraamo Sanelma
Morsiamen kengät - Fiancée
Kampaus, meikki ja korut - Ninka
Kimppu ja viehe - Kukka Fiori

2 kommenttia:

  1. Hihii mä heti ajattelin kun luin sen Ilta-Sanomien uutisen, että sullahan oli siellä uus huonekaveri tilauksessa :) Nää sun tekstit on aivan ihania, parasta piristystä työpäivään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Sofia ihana kuulla, että mun kirjottelut viihdyttää! Sussahan on aivan selvästi ennustajan vikaa ;)

      Poista