Working Girl

Milano on sateinen, mutta oma mieleni on aurinkoinen! Viime postauksessani vihjailin hieman mysteerisesti saaneeni töitä, ja tänään kävin toimistolla kuulemassa, mitä tuleva työni tulee pitämään sisällään. Lauantaina 20. päivä kesäkuuta tulen nimittäin aloittamaan showroomin VALENTINOLLE.

Teille, jotka ette Valentinoa sen paremmin tunne, sanottakoot, että kyseessä on hyvin perinteikäs ja arvostettu italialainen muotitalo, jonka on perustanut nyt jo eläköitynyt muotisuunnittelija Valentino Clemente Ludovico Garavani. Hän teki urallaan Valentinon tunnetuksi upeista haute couture iltapuvuistaan ja "Valentinon punaisen" punaisesta sävystä.

kuva: http://urbanpost.it/valentino-allatelier-romano-il-40-delle-sarte-ha-meno-di-30anni

Tämän hetken halutuimmat it-kengät sävyssä "Valentino rosso"
kuva: http://www.valentinoshoes.us.org/

Työnä showroom on yleisesti mallien keskuudessa vähän halveksuttua, ja usein showroomia tekevätkin vain aloittelevat tytöt. Vaihtoehtoisesti showroomia voivat kuitenkin tehdä myös ne tytöt, jotka ovat rahapulassa, sillä showroom tietää varmaa tienestiä!

Mallit jotka tekevät showroomia toimivat tavallaan elävinä henkareina. Muotitalon esittelyhuoneelle, eli showroomille, saapuvat yrityksen asiakkaita, jotka haluavat nähdä muotitalon uusimpia luomuksia. Tässä vaiheessa kuvioon astuvat mallit, jotka pyydetään pukemaan päälleen eri vaatteita ja kävelemään ympäri tilaa. Asiakkaat nykivät vaatteita mallien päällä ja pyytävät heitä kääntyilemään ja kävelemään huoneessa edestakaisin. Päivät showroomilla ovat pitkiä ja ikinä ei tiedä, että onko asiakkaita tulossa vai ei. Välillä odotellaan monta tuntia valmiusasemissa ja välillä mekkoja vaihdetaan minkä ehdotään.

Töitä Valentinon showroomilla minulla on 20. kesäkuuta - 8. heinäkuuta ja työtunnit ovat 08.00 - 18.30. Pitkiä päiviä tullaan siis painamaan ja ilmeisemmin ainakin alkuun minulla on seitsemän päivän työputki, jolloin minut ajetaan sisään työhön. Kaiken kaikkiaan minulla on sanottu olevan työtä kahden ja puolen viikon verran, joten tuolle merkitylle ajanjaksolle onneksi mahtuu vapaapäiviäkin väliin.

Työstä toimistolla saamani infolappu.

Työn rankkuudesta ja showroomin huonosta maineesta huolimatta olen erittäin innoissani. Saan työkseni pukea päälleni Valentinon kauniita mekkoja ja siitä jopa maksetaan minulle, ja varsin hyvin maksetaankin. Ennen kaikkea olen innoissani, koska nyt tiedän, että kelpaan. Toimistolla minulle kerrottiin, että Valentinon bookkaajan mielestä sen lisäksi, että heidän vaatteensa istuivat minulle täydellisesti, minä olen myös kaunis. Jos Valentinolla nähdään minussa potentiaalia, minusta on ihan mihin vaan! Sanotaan myös, että showroomia tekevillä tytöillä saattaa olla mahdollisuus päästä myös tekemään oman yrityksensä näytöstä muotiviikoille. Tässä elää siis myös pieni toivo Valentinon näytöksestä muotiviikoilla!

Työni alkaa lauantaina, joten nyt minulla on edessäni kolme täysin vapaata päivää. En voi käydä castingeissä, sillä niistä tulevat työt osuisivat samalle ajalle, kuin minulla jo oleva työ. Mitä sitä sitten tekisi? Tänään olin varsinainen ressukka ja lähdin Mayan mukaan kiertämään hänen castingejään, jotta pääsisimme yhdessä käymään lounaalla. Kyllä kannatti! Sateen ajamina suorastaan juoksimme sisään ensimmäiseen pätevän näköiseen italialaiseen ravintolaan, joka osoittautui aivan täydelliseksi valinnaksi. Söimme tunnelmallisessa ravintolassa peri-italialaista ruokaa ja minä valitsin herkullisen tuorepastan pekonilla ja kesäkurpitsalla. Mayalla puolestaan oli milanolainen sahramiparmesaanirisotto.