keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Mannapuuroa ja mansikkaa

... tai pikemminkin kaurapuuroa ja mustikkaa, mutta eikös tämä kyseinen määritelmä Neon 2:n Kemiaa-biisissä tarkoita sitä täydellisen ihanaa olotilaa? Siltä minusta täällä Milanossa nyt ainakin tuntuu. Kaikki sujuu mutkattoman mukavasti ja ruokavalioonikin olen vihdoin saanut lisättyä aamupuuron!

Viime kauppareissuani varten olin varautunut "operaatio kaurahiutaleen" -voimin. Olin selvittänyt, että kaura on italiaksi avena ja sitten olin suorittanut google-kuvahaun tällä hakusanalla. Puhelimeni näytössä näkyi siis kaurahiutaleen kuvia ja hakusanana luki avena. Lisäksi olin selvittänyt, että puuro on italiaksi pappa, eli kaurapuuro kaiketi avena pappa. Tällä arsenaalilla etsin käsiini myyjän ja näytin puhelimeni ruutua hokien "avena pappa, avena pappa". Vähän typerältähän tämä operaatio tuntui ja myyjääkin taisi hieman huvittaa, mutta kyllä hän taisi ymmärtää, mitä hain, koska hän ohjasi minut jauhohyllylle. Faktat faktoina, italiassa vaan ei syödä puuroa, sillä tarjolla oli se sama kallis kaurarouhepaketti, jonka olin viimeksi ostanut, sekä yksi toinen pakkaus. Tämä oli huomattavasti kalliimpi, melkein kolme euroa, mutta kooltaan se oli tuplaten suurempi. Otin riskin ja ostin sen - kannatti! Vähän nämä ovat kummallisia hiutaleita, koska ne ovat vakuumipakattuja ja kaikenlisäksi vaativat todella paljon vettä ja pitkän keitinajan, mutta lopputulos on herrrkullinen!


Oma maa mansikka, muu maa mustikka
..tai täällä Italiassa mustikat on mirtilli

Uuden huonekaverin kanssa tosiaan kävi paremmin kuin hyvin, ja tuntuu ihanalta, kun arkisia asioita voi taas hoitaa suomeksi. Ei sillä, ettei englanniksikin luonnistuisi, mutta jotenkin fiilis on niin paljon kotoisampi, kun täällä "omassa kodissaan" voi puhua omalla äidinkielellään. Kaiken lisäksi minulle ja Mayalle on annettu todella paljon samoja castingejä, joten olemme voineet kiertää niitä yhdessä eikä ole tarvinnut enää yksin ravata Milanoa päädystä päätyyn. Kaikenlisäksi puhelimen akku riittää paljon paremmin, kun voimme vuoron perään käyttää google mapsia. Seuraa ja päivän loppuun asti riittävä puhelimen akku, mitä muuta sitä voi enää toivoa?

Eilen illalla keräsimme kasaan myös kunnon "finnish mafian" ja suuntasimme porukalla Naviglin rantaan sushille. Ravintola oli all you can eat -konseptilla toimiva ravintola, jossa jokainen ruokailija maksoi hinnan 15,80€ ja sen jälkeen pöytään saatiin tilata listalta, mielin määrin mitä mieli teki. Viisi pitkää blondia mallityttöä ja viisi pohjatonta mahaa - taisi sushiravintola luulla pääsevänsä halvalla?


Herkkua on siinä monenlaista..


"Mannapuuroa ja mansikkaa" -euforiaani varjostaa tällä hetkellä vain se, että tuntuu ettei mallinurani täällä nyt etene. Olen puhunut tyttöjen kanssa, ja tuntuu, että kaikilla on hirveästi erilaisia työkeikkoja. Miksei minulla ole? Edellisen bookkaamisesta on aikaa ja kuukausi ja tuntuu, että positiiviset uutiset piristäisivät tähän väliin mukavasti.

Alexander ei myöskään  kerro minulle, jos olen saanut työoptioita, eli jos tavallaan olen tullut valituksi jotain työtä varten varalle. Jotkut tytöt inhoavat optioista kuulemista, sillä ne usein herättävät vain turhia toiveita, mutta minusta olisi kiva kuulla, että joku olisi ollut edes kiinnostunut minusta. Tiedän, että optioita on ja Alexander vain ei kerro niistä minulle, sillä olen joskus nähnyt hänen tietokoneen ruudultaan minun viikko-ohjelmassani option työtä varten. Tänään myös toimistolla eri henkilö kuin Alexander tulosti päiväohjelmani, eikä hän ollut huomannut poistaa tänään päiväohjelmassani ollutta optiota. Pienen pieni valon häivähdys, minusta on pidetty!

Huomenna ohjelmassani on vain kaksi castingiä, mikä sinäänsä on helpotus, sillä lähipäivinä joka päivä on juostu viidessä eri castingissä. Toinen huomisen castingeistäni on myös "on request", joten juuri minut on erikseen kutsuttu saapumaan paikalle tähän castingiin. Sen työn minä nappaan! Wish me luck!

Menestykseen ei ole hissiä. Sinun täytyy mennä portaita!
Asuntomme seinät ovat täynnä näitä mukafilosofisia mietelauseita, joita mallit ovat jättäneet muistoiksi itsestään.
Tämä kai sopii nyt tilanteeseen?


4 kommenttia:

  1. Ciao! Törmäsin sattumalta blogiisi, mukavaa luettavaa. Onnea ja menestystä, kyllä asioilla on tapana järjestyä. Tulin itsekin pikavisiitille Milanoon, mukavanoloinen kaupunki. Onko sinulla vinkkejä lauantain ilta/yöelämään? Tai ehtisitkö lähteä lasilliselle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ciao ciao! Milano on kyllä erittäin miellyttävä kaupunki ja kyllä täältä sitä yöelämääkin löytyy. Suosittelisin toimimaan kuten paikalliset ja menemään Porta Genovaan Naviglio Granden rannalle johonkin baariin drinkeille ja aperitiivolle. Klubeista olen vieraillut täällä vain kahdessa: Bybloksessa ja Just Cavallissa. Molemmat klubeista ovat erittäin hienoja, mutta niistä kumpikin sijaitsee ulkona, joten epävakaalla säällä (kuten tänään) ne eivät välttämättä ole parhaimmillaan. Toivottavasti nautit Milanon visiitistäsi ja kiitokset myös positiivisesta palautteesta :)

      Poista
  2. Kiitos vinkeistä! On ollut mukava visiitti, mutta huomenna odottaa jo kotimatka. Tuonnepäin joka tapauksessa tarkoitus mennä illalliselle, joten sattuitpa sopivasti :) Osaavatko paikalliset tuolla englantia ollenkaan? Oma italiankielentaitoni kun on olematon :D Oikein mukavaa ja menestyksekästä jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Englannin puhuminen on vaihtelevaista. Oma italiankielentaitonikin on myös täysin olematon ja hyvin on tullut selvittyä! Kiitos paljon ja hyvät jatkot sinullekin :)

      Poista