A Midsummer Night's Dream

Täällä Milanossa viikonpäivät sekoittuvat helposti ja esimerkiksi tällä hetkellä minusta tuntuu, että tänään on torstai. Ei kuitenkaan taida ihan vielä olla? Syy tähän sekoiluuni on se, että sunnuntai oli minulle työpäivä ja varsinaiset viikonloppulepäilyt jäivät siis loppujen lopuksi välistä.

Alexanderin laittaessa minulle viestiä sunnuntaina yhdeksältä alkavista kuvauksista, olin aluksi jopa hieman pettynyt vapaapäiväni menettämisestä. Lepääminen olisi todella tullut tarpeeseen rankan viikkoni jälkeen! Pian kuitenkin tajusin, että kuvaukset olisivat saman tiimin kanssa, jonka kanssa olin jo kerran aikaisemmin kuvannut. Viime kerralla tämän saman tiimin kanssa oli super hauskaa ja tieto uudelleen bookatuksi tulemisesta imarteli mukavasti. Loppujen lopuksi sunnuntaiaamun aikainen herätys ei haitannut ja lähdin matkaan kuvauspäivästä innoissani.

Koko tiimi kuvausten jälkeisissä tunnelmissa. Näkyy varmaan että oli hauskaa?

Aamuni parani entisestään, kun kuvauspaikalla minua odotti aamiainen! Tarjolla oli sitä mitä italialaiset joka aamu syövät aamiaiseksi, nimittäin briocheja. Briochit ovat croissanttien tapaisia lehteviä leivonnaisia, jotka kuitenkin eroavat näistä periranskalaisista herkuista olemalla taikinaltaan makeita. Aamuisin Milanon kadut tuoksuvat huumaavasti näiltä makeilta herkuilta jokaisen kahvilan ja leipomon paistaessa tuoreita briochejaan. Paikalliset eivät täällä syö aamiaista kotonaan, vaan nappaavat kahvilan tiskiltä espresson huiviin ja jatkavat matkaansa tällainen brioche kourassaan. 

Tähän asti olen vakaasti pysynyt päätöksessäni, että hyvästä tuoksustaan huolimatta nämä sokerirasvapommit eivät kuulu minun ruokavaliooni, mutta kuka muka kieltäytyy ilmaisesta ruoasta? Minä en ainakaan ole sellainen ihminen! Croissanteista en oikeastaan ole koskaan pahemmin välittänyt, mutta pakko myöntää että tämä brioche maistui kyllä aika taivaalliselta!

Kyllä, tie sydämeen todella käy vatsan kautta

Aamiaisen nautittuamme oli aika ryhtyä hommiin. Päivän kuvauksen teemana oli Shakespearen Kesäyön unelma -tarina ja tulisimme luomaan siitä kaksi kohtausta. Tiimi aikoo tehdä tarinasta suuremmankin kuvakokoelma, joten he tulevat käyttämään minua vielä uudemmankin kerran! Minun roolini oli olla keijujen kuningatar Titania, ja meikit, vaatteet ja muu rekvisiitta olivat sen mukaiset.

Make up: Elena Gentile
Hair: Cecilia Consolini

Ensimmäisessä kohtauksessa keijujen kuningatar saapuu keijujensa kanssa sadun näyttämölle. Tässä kohtauksessa kanssani oli viisi keijua, joita esittivät viisi 10-vuotiasta tyttöä. Voi miten suloisia pikku keijukaiset olivatkaan! Tytöt olivat innoissaan saadessaan kasvoilleen meikkiä, iholleen glitteriä ja hiuksiinsa kukkia. Valitettavasti pienet tytöt eivät tietenkään puhuneet englantia enkä minäkään osaa italiaa, joten keskinäinen kielemme oli vain hymyillä toisillemme. Yiritin luoda tyttöihin mukavaa kontaktia, jotta he tuntisivat olonsa kotoisaksi ollessaan kuvassa kanssani. Kaksi äitiä olivat myös paikalla kuvauksissa ja minun valmistuttuani tukasta ja meikistä kuvasivat he haltioituineina pikkutyttöjään minun kanssani, Tunnelma oli lämmin, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan.

Backstage polaroids by Debora Pota

Toisessa kuvassetissä kuvattiin kohtausta, jossa keijujen kuningas Oberon yrittää saada Titanian rakastumaan häneen loitsimalla tämän rakastumaan ensimmäiseen henkilöön, jonka näkee herättyään. Tässä kohtauksessa kanssani oli siis miesmalli! Minä makasin keskellä kukkapetiä ja miesmalli vieressäni yritti loitsia minut rakastumaan häneen. 

Tiedän, että poikaystäväni painajaisena on siitä hetkestä asti, kun olen aloittanut mallin työt, ollut juuri tällaiset kuvaukset. Kuvaukset kuitenkin ovat molemmille työtä ja sen myötä puhdasta bisnestä. Miesmalli oli erittäin ammattitaitoinen ja olen sataprosenttisen varma, että hänenkään mielessään ei ollut muita aikomuksia, kuin saada onnistunut kuva. Hänelle kuitenkin olen vain yksi mallityttö muiden joukossa enkä mitenkään sen ihmeellisempi.

Toisessa kohtauksessa päälläni oli tämä toisen kuvaajan, JulietLabdiënin, käsin pitsistä ja helmistä tekemän vaate 

Jälkimmäinen lookki ja ensimmäinen vaate
Make up: Elena Gentile
Hair: Cecilia Consolini

Sen lisäksi, että kuvauksissa otettiin kuvia, kaikesta tehtiin myös videomateriaalia. Lopputuloksena on siis tarina, joka julkaistaan sekä kuvamuodossa, että myös videona. Maltan tuskin odottaa seuraavaa kuvauskertaamme tai sitä, että viimein saan nähdä valmiin lopputuloksen!

Muistoksi ihanasta kuvauspäivästä sain tämän polaroid-kuvan

Ihanien kuvausten lisäksi tänne Milanoon kuuluu järkyttävän hienoja uutisia! Olen ehtinyt jo hieman uikuttamaan siitä, kun töitä ei näy eikä kuulu, mutta tähän asiaan on nyt tulossa muutos. Luvassa on jotain niin jännittävää, etten uskalla siitä vielä puhua ennen kuin saan kaikki yksityiskohdat selville. Tänään puhuin ratikan hälyssä yhden epäselvän puhelun ja huomenna menen toimistolle kuulemaan lisää tästä asiasta. Seuraavassa blogipostauksessa luvassa siis tarkempaa tietoa siitä, mitä tuleman pitää!