Mallin työn ihanuuksia ja kamaluuksia

Mallin työ on täynnä sekä ihania että kamalia asioita, mutta nyt aion keskittyä kertomaan vain niistä, jotka koskettivat eilistä päivääni. Aloitetaan ikävillä asioilla, sitten siirrytään ihaniin ja lopuksi kuvien muodossa myös kurkistus minun ja äitini yhteiseen viikonloppuun Milanossa.

Mallin työssä kamalaa on se, että koko ajan joutuu olemaan jättämässä hyvästejä. Kaikista tytöistä, joiden kanssa asuu, ei tule läheisiä ystäviä, mutta niiden todellisten ystävien lähtö on kamalaa. Eilen jouduin hyvästelemään tämän matkan parhaan ystäväni Mayan.

Uskomattomalla tuurilla satuin saamaan itselleni suomalaisen huonekaverin, jonka kanssa elimme mukavassa symbioosissa. Yhdessä olimme Mayan sanojen mukaan kuin mummopariskunta, kun ostimme ja keittelimme vuoroissa aamukahvit ja hoidimme päivän askareemme yhdessä.

Aaamulla Maya raahasi matkalaukkunsa portaita alas hissittömässä talossamme kaikki viimeisimmätkin unikeot herättäen. Halasimme portilla hyvästiksi, minä tietysti itkien.

Mayan viimeisenä iltana Milano oli kuumimmillaan. Illalla seitsemän aikaan lämpötila näytti vielä +33 ja aikaisemmin päivällä oltiin taatusti huidottu neljääkymmentä. Mitäpä muutakaan siis kuin virkistävät drinkit aperitivolla?

Mikä eilisessä sitten oli niin ihanaa? Aamupäivän märehdin mayattomuudessani, mutta onneksi malliasuntoloissa on aina kavereita, sillä uusi kämppikseni Mia tahtoi lähteä kanssani läheiseen, 200 metrin päässä sijaitsevaan maauimalaan.

Mallin töissä ihanaa on se, että pääsee asumaan upeissa kaupungeissa ja tuntemaan ne, tavalla, jolla paikalliset ne tuntevat. Tämäkin maauimala, Lido di Milano, sijaitsee keskustan ulkopuolella, alueella, jonne kuka tahansa turisti ei noin vain eksykään. Mia oli saanut toimistoltamme exclusive-rannekeet, joilla mallit pääsisivät ilmaiseksi maauimalan rajatulle vip-puolelle (yksi mallin elämän ihanuuksista, etuudet)

Maauimala onnistui täysin ylittämään odotukseni italialaisesta julkisesta uima-altaasta olemalla erittäin siisti ja viihtyisä. Alueella oli suuren uima-altaan lisäksi puistoalue, jossa ihmiset muun muassa voisivat pelata minigolfia, jos sää sen sallisi. Vaihteeksi päivä kuitenkin oli niin paahtava, että vesi veti ihmisiä puoleensa.

Viime viikonloppuna äitini vieraili luonani täällä Milanossa. Hän on ollut Milanossa aikaisemmin vuonna 1995 ja olikin hauskaa näyttää hänelle tätä kaupunkia tavalla, jolla minä sen tunnen. Äidille taisi olla tärkeää huomata, että minä kuljen täällä suurkaupungissa tottuneesti ja kykenen huolehtimaan itsestäni. Pieni tyttö suuressa kaupungissa, mutta täällä minä menen kuin yksi paikallisista.

Meillä oli aikaa vain yksi viikonloppu, mutta ehdimme kyllä nähdä aivan kaiken. Milano varsinaisesti ei ole nähtävyyksien kaupunki, mutta onhan täällä silti paljon nähtävää.


Viikonloppu oli kuuma: äitini korkokenkien jäljet asfaltissa

Äidin ensimmäinen selfie: mitä pienemmät edellä sitä isommat perässä?

Viikonloppu sisälsi paljon hyvää ruokaa:

Vierailimme Expossa:

Expon pääkatu

Pääkadun varrella on maiden omia paviljonkeja
Tässä Nepali

Paviljongeissa kerrotaan maan kulttuurista ja maistellaan paikallisia makuja
Nepalin porsas "mosat"?

Milanon Expon upea symboli on tämä puu, jossa valot ja vesi tanssivat musiikin tahtiin

Vierailimme Leccossa:

Äidin mieliksi: lisää selfieitä!

40 minuutin veneretki

Sattumalta Mayan äiti oli samaan aikaan kaupungissa, joten emme jättäneet toisiamme yksin äitiemme kanssa aikaa viettäessämme - miten kätevää! Tämän viikon viikonloppuna isäni ja hänen avovaimonsa Teija ovat puolestaan tulossa vierailulle Milanoon. He ovat viimeiset luonani vierailijat, mutta heidän tulonsa aivan yhtä odotettu. Tällä hetkellä olen kuitenkin aika yksin täällä Milanossa ja koti-ikäväni on valtava. Tuntuu hyvältä päästä taas viikonloppuna tekemään jotain mukavaa ja syömään hyvää ruokaa!