Piu piccolino

Takana ovat nyt tältä erää viimeinen viikonloppuni sekä viimeinen maanantaini Milanossa. Koti-ikävä viimeiset pari viikkoa on ollut jokapäiväistä ikävöintiä, ja tuntuu, että se vain pahenee päivä päivältä. En millään malttaisi enää! Edessäni kuitenkin on enää vain kolme päivää: tiistai, keskiviikko, joka on "viimeinen päivä ennen viimeistä päivää" (kiitos tästä elämänohjeesta kuuluu Mayalle) ja torstai, joka kuluu pakkaillessa ja lähtöön valmistautuessa, ja perjantaina illalla olenkin jo oman rakkaani sylissä koti-Suomessa.

Viikonloppuna isä ja Teija vierailivat Milanossa ja teimme jälleen kerran ne samat turistiasiat, jotka Milanossa on tehtävissä; katsastimme nähtävyydet (Duomo, Galleria Vittorio Emanuele, Castello Sforzesco, Colonne di San Lorezo), vierailimme Expossa, söimme illallisen Naviglin rannalla sekä shoppailimme ja söimme gelatoa. Samat asiat toistuvat, mutta kerta kerran jälkeen tuntuu aina hauskalta voida esitellä tätä kaupunkia paikallisen elkein. Hienointa kuitenkin on, miten paljon voimaa ja energiaa läheisten vierailusta saa. Jälleen kerran on maha täynnä herkullista ruokaa ja mieli täynnä rakkailta saatua voimaa. Näiden, sekä neljän tuliaisiksi saamani suomenkielisen naistenlehden, voimin jaksan hyvin nämä viimeiset päiväni!

Galleria Vittorio Emanuele

Expon uusi suosikkipaviljonkini: Kiina

Ruokailu saksalaiseen tyyliin oli ilahduttavan lähellä suomalaisia perinnemakuja:
suolakurkkuja, sulatejuustoa, ruisleipää, perunasalaattia, lihapulla, savukinkkua ja punajuurisillisalaattia

Hotelliaamiaiset on ehkä suurin heikkouteni, ahhh

Harvinaislaatuinen kuva: Duomo takaa

Seikkailijat selfiessä

Viikonloppuseikkailumme ei ollut täysin keskeytyksetön, sillä lauantaina minulla oli kuvaukset. Aina viikonloppusuunnitelmien ja työkeikkojen kanssa on tämä sama ongelma; viikonlopuksi on luvassa kivoja suunnitelmia ja tavallaan toivoo, ettei viikonlopuksi tulisi mitään, mutta toisaalta työt ja kuvaukset ovat aina tervetulleita. Niidenhän takia tänne kuitenkin ollaan tultu! 

Kuvauspäivä onneksi oli erittäin mukava ihanan tiimin ansiosta ja lounaaksi tarjolla oli italialaisista italialaisinta pizzaa. Kuvasimme Siperiasta kotoisin olevan hiustaiteilijan käyttöön hiuseditorial-kuvia Feu et Glace (tuli ja jää) -teemalla. Kuvauksissa oli lisäkseni tummatukkainen tyttö, jonka rooli oli tuli ja yllättäen minun roolini vaaleana suomityttönä oli jääkuningattaren rooli. Ei siis ollenkaan hullumpi päivä ja nämä uudet upeat kuvat sainkin jo heti tänään!

Look 1
Photo: Diljeet Tejnani
Hair & styling: Olga Geevskaya
Mua: Alessandra Semisa

Look 2
Photo: Diljeet Tejnani
Hair & styling: Olga Geevskaya
Mua: Alessandra Semisa

Look 3
Photo: Diljeet Tejnani
Hair & styling: Olga Geevskaya
Mua: Alessandra Semisa

+extra
Photo: Diljeet Tejnani

Tämän maanantain ohjelmaksi olin suunnitellut vain matkustaa bussilla 68 San Babilaan tarkistaakseni, miten kauan tämä matka vie. Lähtöpäiväni en aio raahata matkalaukkujani metrokäytävään, vaan tämä läheltämme lähtevä bussi vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta. Suunnitelmanani oli siis testimatkustaa sillä tarkistaakseni miten kauan aikaa matkaan kuluu.

Muuten maanantaini oli tarkoitus sujua parvekkeella aurinkoa ottaen tai vaihtoehtoisesti sisätiloissa tuulettimen alla vilvoitellen. Onneksi minulla nyt on lehteni, sillä tällä hetkellä Milanon sää on niin tuskastuttavan kuuma elohopean päivittäen kipuessa 36 asteeseen, että täällä ei voi tehdä mitään. Tuskastuttaa, kun aikaa olisi yllin kyllin, mutta energiaa ei ole mihinkään muuhun kuin auringon lannistamana lahnana makoiluun.

Omat suunnitelmani saivat kuitenkin väistyä, kun kello 10.45 saan soiton, että minun tulee tulla toimistolle HETI. "Kuinka kauan sinulla kestää tulla toimistolle?" tivaa ääni puhelimessa. Yleensä kaikkien mallien tulisi olla valmiita yhdeksään mennessä juuri tällaisten tilanteiden varalta, mutta enhän minä viimeisen viikkoni maanantaina uskonut mihinkään enää meneväni. 

Pikavalmistautuminen ja olin toimistolla puolessa tunnissa, jossa Gianluca (yksi bookkereista) tervehti minua hymyillen ja suukoin: "ciao bella, and just on time!" Sain pikaohjaistuksen voucherien käytöstä, joihin merkitään tehdyt työtunnit, ja sitten minut lähetettiin matkaan. Tod'sin fitting-työhön valittu tyttö oli sairastunut ja minut valittu nopeasti korvaamaan hänen paikkansa. Työ olisi minun kunhan vain istuisin heidän vaatteisiinsa.

Työ sijaitsi kauniilla alueella Palestrossa

Minut otettiin ilolla vastaan ja kaikki vaikuttivat super ystävällisiltä sekä silminnähden helpottuneilta minun saapuessani - nopealla varoitusajalla oltiin saatu kuin saatukin malli paikalle! Minut ohjattiin sivuhuoneeseen, jossa päälleni sovitettiin erilaisia takkeja. Näin kuinka minusta todella pidettiin ja kuinka he todella toivoivat vaatteiden istuvan minulle, mutta takki takin jälkeen kuulin samat sanat "piu piccolino" ja näin kuinka ilo ja helpotus vaihtuivat epätoivoon. Vaikka naiset kuinka yrittivät, oli heidän vain todettava minulle kiitokset ajastani ja pyydettävä minua poistumaan.

Mikä pettymys! Viimeinen viikkoni ei olisikaan ollut aivan täysin turha, jos olisin saanut tehdä tämän työn ja olisin kovasti halunnut täyttää näiden mukavien naisten tarpeen ja olla se täydellinen malli, joka pelasti päivän. Joko takit olivat kovin pieniä hartioideni takia, tai sitten minä olin kovin pieni enkä pystynyt täyttämään heidän takkejaan. Miten vain, olin kovin pettynyt ja harmissani tuotettuani pettymyksen.

Sain tekstiviestitse tiedon toisesta castingistä, joka olisi samalla alueella kahden tunnin kuluttua. Olin lähellä keskustaa, joten päätin mennä katselemaan ihmisiä ja tappamaan aikaa pääkävelykadulle Duomon ja San Babilan välille. Ostin gelaton ja kuuntelin, kun saksofonisti vieressäni soitti taidokkaasti Sian Chandelier-biisiä. Kuljin tuttuja katuja ja nautin kaupungista kiinnittäen huomiota pieniin asioihin, jotka voi nähdä vasta silloin, kun suuremmat on nähnyt jo aikaisemmin.

Tiramisua ja hasselpähkinää

Jälkimmäinen castingini oli go&see Rosemary Ferrarille ja saavuin sinne 15 minuuttia ennen varsinaista alkamisaikaa, mutta minut otettiin kuitenkin sisälle. Olen aina ajatellut, että ensimmäisenä paikalle saapumisesta jää varmasti erilainen muistijälki, ja tällä kertaa tuo jälki selvästikin oli positiivinen. Castingissä sain tehdä kaiken, mitä castingissä ylipäätään voi joutua/päästä tekemään: kirjan katselu, kävely, vaihto alusvaatteisiin, kuvat edestä ja takaa sekä kävelyvideo. Tällä kertaa sainkin poistua tyytyväisin mielin kommentin "thank you so much" -saattelemana itseni. Uskokaa kun sanon, tämä oli harvinaislaatuista!

Kyseessä oli go&see, eli toisin sanottuna näyttäytyminen asiakkaalle, jolloin onnistumisesta ei suoraan seuraa työhön valituksi tuleminen. Siinä vaiheessa, kun Rosemary Ferrari seuraavan kerran tarvitsee mallia, he palaavat tutkimaan listojaan heillä vierailleista malleista ja valitsevat sopivan yksilön. Oli kuitenkin mukavaa huomata, että heille olin juuri sellainen sopiva yksilö.