...NYT!

Vaikka otsikko onkin kirjoitettu capslockilla, ei startti muotiviikkoihin ole ollut vielä aivan valtaisaa. Voin kuitenkin jo sanoa, että nyt täällä vihdoin tapahtuu!

Lauantaina oli ensimmäiset kaksi muotiviikko-castingiäni, joista molemmista buukattiin malleja yhden castingin kautta useampaan näytökseen. Toinen näistä castingeistä oli kuitenkin otsikoitu Dolce & Gabbanan castingiksi. Toisin sanottuna suosikkivaatteet päälläni poistuin Milano-kodistani suunnitelmissani rokata nämä castingit ja erityisesti sen Dolce & Gabbanan.

Voisipa castingeihin laittaa huulipunaa..
Itselleni se on todellinen power-asuste!

Olen todennut, että paras aika saapua castingiin on heti ensimmäisten joukossa, sillä silloin castaajat ovat vielä virkeitä ja jaksavat olla kiinnostuneita malleista. Lisäksi lukion psykologian oppitunneilta mieleeni on tarttunut, että ensimmäinen ja viimeinen jäävät aina joukosta erityisesti mieleen. Muun muassa buukkaamaani Aldo Coppolan hiusnäytökseen saavuin heti toisena.

Suunnitelmani oli saapua ajoissa ensimmäiseen castingiin, hoitaa se äkkiä (mutta kunnialla) valmiiksi ja suunnata ajoissa myös Dolce & Gabbanan castingiin täydelliset ensivaikutelmat napatakseni – ja mitä vielä. Ilmeisesti muutkin olivat ajatelleet näin, sillä ensimmäiseen castingiin ajoissa saapuessani paikalla oli jo noin sata muuta mallia, minkä lisäksi asiakas oli myöhässä. Ensimmäisessä castingissäni vierähtikin sitten yli kaksi tuntia ja näin ollen missasin ensivaikutelmani myös Dolce & Gabbanasta.

Siellä missä kasvaa oliivit,
siellä siellä se Mirka on.

Minä kuitenkin olen tämä kohtaloon uskoja, ja saattaa olla, että Dolce & Gabbana meni parhain mahdollisin päin juuri ajoitukseni takia. Casting järjestettiin mahtipontisen rakennuksen sisäpihalla, joka oli rajattu rakennuksesta lasiseinällä. Jonotus tapahtui sisäpuolella käytävällä lasiseinän vieressä. Tai näin se oli, mutta jonotuksen oli tarkoitettu tapahtuvan huone kerrallaan yksitellen käytävän varrella sijaitsevista huoneista poistumalla. Huoli oman paikan säilymisestä jonossa sekä uteliaisuus muiden kävelysuorituksia kohtaan ajoi kuitenkin jonon pois huoneista lasikäytävälle.

Kun jo melkein oli oma vuoroni, tuli tilaisuuden pääcastaaja käytävälle pyytämään meitä malleja siirtymään takaisin huoneisiin ettemme blokkaisi hätäpoistumistietä. Huoli omista jonotuspaikoista kuitenkin säilyi yhä tiukasti eikä kukaan osoittanut aiettakaan liikkumiseen. Castaaja joutui pyytämään meitä uudelleen siirtymään, jolloin minä topakkana tyttönä otin ohjat käsiini ja aloin ohjastamaan muita malleja siirtymään ja välittämään viestiä eteenpäin, jotta kaikki peruuttaisivat takaisin huoneisiin. Minä siinä sitten olin kunnon ”bossy girl” ja mallit valuivat hitaasti takaisin huoneisiin.

Olin ehtinyt jo aikaisemmin miettimään, että miten ihmeessä tällaisessa castingissä voi jäädä mieleen, mutta se ongelma tulikin sitten hoidettua ihan vahingossa. Tämän jälkeen minut ainakin muistettaisiin! Joko minun muistetaan olevan se ”bossy girl” tai sitten se ”bossy girl who btw also had a pretty bossy walk!” (toivotaan jälimmäistä). Ainakin vihdoin oman vuoroni koittaessa tunsin miten se pääcastaaja jo heti tilaan saapuessani tunnisti minut. Juttelimme rennosti niitä näitä, jonka jälkeen hän katsoi kävelyäni. Kävelystäni ja koko castingistä jäi fiilis, että olin suoriutunut hyvin. Poistuessani katsoin vielä tätä castaaja ikkunan läpi hymyillen ja hän jopa vilkutti minulle, vaikka siinä parhaillaan joku muu tyttö näytti hänelle kävelyään. (hah!)

Illalla castingien jälkeen finnishmafia nautti jälleen japanin herkkuja, minkä jälkeen pääsin mukavasti maha täynnä sushia nukkumaan ennen seuraavan päivän työpäivääni.

Romanttiset pariskunnat ja me Perla D'orossa

Fortune cookie!

...jonka ennustuksen sisällöstä ei tietoakaan

Tänään sunnuntaina olin mukana Aldo Coppola Academyn hiusnäytöksessä, mikä oli mukavaa vaihtelua normaaleihin castingpäiviin. Saavuin paikalle sovitusti 9.30, mutta ennen puoli kolmelta alkavaa näytöstä sovitin vain nipun iltapukuja ja tapoin aikaa. Vaihteeksi minun lookkini todettiin olevan erittäin hyvä juuri näin au naturel, joten pelkän meikkipohjan tekemiseen ja ripsien taivuttamiseen ei paljon aikaa kulunut. Hiukseni myöskään eivät tarvinneet mitään esivalmisteluja, joten aamupäiväni kului odotellessa.

"We want you just like that, natural"
-vaihteeksi

'

Tarjoilut pelasi ja ne oli hyvin italialaiset

 Näytöksessä jokaisella mallilla oli vain yksi sisääntulo. Jokainen vuorotellen nousi portaat ja istuutui lavalla olevalle tuolille, missä hiustaitelijat tekijät videokameroiden seuratessa etukäteen suunnitellun lookin. Itse onneksi kuuluin ryhmään ”no cut, no colour”, mutta toisten mallien hiuksia myös värjättiin ja leikattiin lavalla livenä. Itselleni koottiin vaaleista hiuslisäkkeistä näyttävä juhlakampaus, joka kruunattiin korumaisista hiuspannoista rakennetulla kruunulla. Näky ilmeisesti oli melko vaikuttava, sillä yleisö puhkesi aplodeihin kun kruunu asetettiin päähäni. Oma oloni oli lähinnä seremoniaalinen, kun dramaattisen musiikin soidessa istuin siinä spottivalossa näkemättä ympärilläni mitään muuta kuin edessäni loistavan sinertävän valon.

Lava

Parit Kartellit

Näistä koostui oma lookkini

Näytöskenkinä Giuseppe Zanottit

Näytöksen jälkeen jokainen malli tuli vielä kuvatuksi uusissa lookeissaan. Toivottavasti nämä kuvat tulevat jonnekin näkyville! Lisäksi valokuvaaja ja videokuvaaja tallensivat hetkiä koko päivän takahuoneessa, joten kivoja kuvia saattaa olla odotettavissa.

Tukka pois ja kotia kohti.
Grazie mille team Aldo Coppola Academy!

Huomenna sitten alkavatkin jo muotiviikkocastingit rytinällä ja luvassa on castingejä aamukymmenestä iltaseitsemään. Eli ajoissa nukkumaan ja voimia keräämään, vamos!