 |
| Voimaa lähtöön Puuma Stage -näytöksen attitude-arskoilla, koska hienot naiset pärjää aina |
Torstaiaamuinen lähtöni lentokentälle tuntui myös yllättävän helpolta. Tämä suurilta osin johtui siitä, että lentoni lähti vasta kello 9.00 ja Turun kentältä eikä Helsinki-Vantaalta. Turun lentokentältä lähtemisessä ei sen helppouden vuoksi ole samanlaista lähdön tunnelmaa, mutta kyllä pieni lähdön haikeus pääsi silti iskemään. Paikallisbussiin noustessani ja samalla hyvästejä Topiakselle jättäessäni piti kyyneliä hieman räpytellä silmistä bussissa istuvien mummelien uteliailta katseilta piiloon.
 |
| Aamiaishetki Turun lentokentällä Murut Skyrini päällä ovat 24h-pellavarouhetta |
Lennot vaihtoineen olivat tällä kertaa varsin nopeita ja Milanoon saavuin paikallista aikaa noin kello 12. Ei myöskään mennyt kauaa ennen kuin koko Italia sen toimintatapoineen alkoivat taas ärsyttämään. Edellisenä iltana olin Sarin kanssa saanut sovittua itselleni kivan uuden asunnon Milanosta, mutta jo aamulla sain bookkeriltani Alexanderilta viestin, etten voikaan mennä tähän uuteen asuntoon vielä tänä yönä, vaan minun on mentävä sinne samaan QT8-getton kämppään, jossa kesäni viimeiset Milano-viikot vietin. Mikä kamala vaiva olisikaan raahata tätä ”heavy”-merkittyä laukkua portaat QT8:n syvästä metrokuilusta ylös, portaat asuntoon ylös ja seuraavana aamuna portaat asunnosta alas ja takaisin QT8:n metroaseman portaita alas – no way!
Normaalisti niin positiivismielisenä ihmisenä minunkin päässäni alkoivat heti pyöriä pahat ajatukset, kun tuntui, että minut yritettiin tällä tuskaisella laukunraahausoperaatiolla savustaa ulos uudesta unelmalta kuulostavasta asunnostani. Minä en kuitenkaan tahtonut tyytyä helpoimpaan vaihtoehtoon, vaan ehdotin Alexanderille, että jättäisin suuremman matkalaukkuni täksi yöksi toimistolle ja menisin QT8:n kämppään tänä yönä vain käsimatkatavaroineni. Se kuulemma oli ok, mutta silti hän ryhtyi saman tien selvittelemään olivatko gettokämpän tytöt tuolloin kotona, jotta voisin ennen toimistolle tuloa käydä asunnolla jättämässä tavarani –what? ei!
Tämän jälkeen en saanut enää mitään vastauksia, joten tomerana tyttönä päätin toimia niin kuin itse halusin ja suuntasin laukkuineni suoraan toimistolle aikeinani jättää tämä ”heavy”-yksilö suoraan sinne. Fashionin toimistolle saavuttuani oma bookkerini ei ollut paikalla, mutta kaikki muut paikalla olijat vastaanottivat minut ilolla. Toimistolle saapuminen tuntui huomattavan erilaiselta kuin viime Milanon visiittini ensimmäisellä kerralla, sillä paikka ja ihmiset olivat jo minulle tuttuja. Kesällä jännitin usein toimistolle menemistä, mutta nyt se tuntui lähinnä vaan mukavalta, kun kaikki tulivat vuoron perään suukoin ja halauksin toivottamaan minut tervetulleeksi.
Toimistolta sain matkaani kolme castingiä ja puhelinliittymäliikkeessä vierailuun yhdistettynä se tiesi kovaa kiirettä. Asuntoasiani oli yhä epäselvä, mutta kun on mentävä, niin silloin on mentävä. Loppujen lopuksi jätin siis kaiken omaisuuteni toimistolle ja suuntasin lentokoneen raikkaana suorittamaan tehtäviäni. Tehtäväni taputeltua kello alkoi lähentymään jo kuutta ja väsymyksen ja nälän määrä maksimia. Saavuin takaisin toimistolle, hain käsimatkatavarani ja ruokakaupan kautta suunnistin kohti gettoa.
 |
| Mitä? Intian viikunoita? Näitä täytyy vielä testata! |
Asunto oli juuri sellainen kuin muistinkin enkä edelleenkään viihtynyt siellä. Suurin syy asunnon epäviihtyisyyteen kuitenkin johtunee siitä, kun viimeksi minut pakotettiin siirtymään sinne huomattavasti paremmasta asunnosta, mistä johtuen asunnosta on jäänyt niin sanotusti paha maku suuhun. Lisäksi sen sijainti todella on varsin epämääräisellä alueella ja lähin ruokakauppa on sieltä kahden kilometrin päässä
Yhden yön sitä nyt nukkuu löhes missä vaan ja seuraavana päivänä jo kello 13.30 Alexander kutsui minut katsomaan tulevaa uutta asuntoani. Alexanderin tapaamista vähän jopa jännitin, sillä tiesin hänen katsovan minua arvioiden päästä varpaisiin. Niinhän hän sitten tekikin, mutta totesi vain minun näyttävän hyvältä ja toivotti iloisesti minut tervetulleeksi takaisin Milanoon. Kaikki pahat epäilykseni hälvenivät, kun hän innoissaan selitti mitä kaikkea hän oli asunnossa tehnyt ja kertoi myös varta vasten varanneensa minulle sen isomman huoneen. Asunto jopa ylitti kaikki odotukseni ja vierailumme jälkeen sain kantaa tavarani sisälle ja asettua taloksi.
Kyseessä on Lotton alueella sijaitseva vasta uutena Fashionille hankittu kämppä, joka on juuri ennen tuloamme remontoitu siistiksi ja tuotu uudet kalusteet. Asunto on supersöpö pieni ullakkokämppä, jossa asuu vain kaksi tyttöä ja meillä kummallakin on aivan omat makuuhuoneemme.
 |
| Minun makuuhuoneeni Aito tiiliseinä ja parisänky! + uudet lakanat sekä peitto ja tyyny!! |
 |
| Sängyn vieressä on suuri peilikaappi ja myös sängyn alla on säilytystilaa vetolaatikoissa |
 |
| Asunnossamme on vain näitä hassuja pikku luukkuikkunoita |
 |
| Pieni keittiö (ja gerbera!!) |
 |
| Ruokailupöytä |
 |
| Uudet kaakelit wc:ssä |
 |
| ...little disco never hurt nobody |
 |
| Maisema huoneeni ikkunasta Matala puiden ympäröimä valkoinen rakennus on ruokakauppa ja myös toimistomme katto näkyy ikkunastani. |
Torstain jälkeen minulla ei ole ollut muita castingejä eikä oikein muutenkaan mitään, joten olen kaikessa rauhassa asettanut kaiken omaisuuteni kotoisasti paikoilleen ja nauttinut uudesta Milano-kodistani. Maanantaille on luvassa vain kaksi castingiä, joista kumpikaan ei vielä ole muotiviikkoja varten, mutta loppuviikosta castingien määrän pitäisi räjähtää. Meitä suomityttöjä on täällä taas koossa pienimuotoinen finnishmafia, joten hauskaakin on ehditty pitämään ;)
 |
| Kotoilua ja kausiruokailua Milanossa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti