"I wanna see more!"

Täällä Milanossa elämä mallina alkaa pikkuhiljaa rutinoitumaan ja kaupunkikin alkaa tuntumaan jo tutulta. Tiedän jo tarkistamatta, millä metroasemilla on vaihdot oman kotilinjani M1:n kanssa ja osaan takaisin asunnolle mistä puolen Milanoa tahansa, vaikka puhelimesta olisikin jo akku päässyt loppumaan. Eilen juuri tässä kyseisessä tilanteessa ollessani totesin itsekseni naureskellen, että kyllä nälkä porsaan kotiin ajaa, kun maha kurnien lähdin ennestään tuntemattomalla alueella päättäväisesti astelemaan suuntaan, josta arvioin metron löytyvän. Löytyi!

Cordusion metroasema

Iltaisin päivän päätteeksi saamme sähköpostitse tiedot seuraavan päivän castingeistä ja yhdessä Isabelien kanssa katsomme, millaisia castingejä meille on annettu. Joissain toimistoissa kaikki tytöt kulkevat ryhmässä kiertäen samat castingit, mutta Fashionissä castingit jaetaan sen mukaan, mihin meidän arvellaan parhaiten soveltuvan. Me olemme kaikki niin eri tyyppisiä, että yhteislähtöjä ei ole aamuisin koettu. Tämä on ehdottomasti hyvän toimiston merkki, kun meistä huolehditaan niin tarkkaan, että meille räätälöidään henkilökohtaiset päiväohjelmat.

Kaikilla malleilla on myös omat "bookkerinsa", jotka ovat jokaisen oma henkilökohtainen yhteyshenkilö. Booker on se henkilö, joka alunperin on sinut castannyt toimistolle (kamalia nämä englanninsekaiset sanat, anteeksi niistä), ja hänen kanssaan viestittellään pitkin päivää epäselvistä asioista.

Casting look, jota jopa bookerini Alexander kehui. Tämä oranssi hame pääsee uudestaankin käyttöön!

Castingejä on hyvin erilaisia. On sellaisia, jotka sijaitsevat jonkin suuren kivikerrostalon ylimmän kerroksen ateljeessa, ja sisään päästäkseen portilta tulee kysyä oikean henkilön nimeä. Ylhäällä työhuoneessaan sitten odottelee tämä itse taitelija, joka vilaisee mallikansiota ja pyytää useimmiten myös kävelemään. Näissä castingeissä ei tarvitse jonotella eikä muita malleja ole näkyvissäkään.

Sittten on niitä castingejä, joissa jonotetaan. Toisissa jonotus tapahtuu itse casting-huoneen ulkopuolella, jolloin jonottaessa voi vielä vähän röhnöttää ja jutustella muiden tyttöjen kanssa, mutta toisissa jonotus tapahtuu samassa tilassa castingin kanssa, kuten esimerkiksi eilisessä Love Moschinon castingissä, joka pidettiin suuressa hallirakennuksessa. Siellä sitten seistiin hiljaa jonossa korkokengät jalassa ja kansiot sylissä.

Useimmat castingeistä ovat nopeita sisältäen kansion ja kävelyn vilaisun, ja toisinaan extrana pyydetään myös näyttämään sivuprofiilia tai hymyilemään. Eilisen päivän castingeistä viimeisimmässä puolestaan jonotin omaa vuoroani 3 tuntia. Kyllä, olin paikalla heti castingin alkaessa kello 3 ja pääsin läpi alkuseulasta ja sain vuoronumeron 20, jonka jälkeen odotin vuoroani kuuteen. Mahduimme kuitenkin kaikki istumaan ja mallit ympärillä olivat mukavia, joten aika kului varsin rattoisasti. Varsinaisessa casting-tilanteessa mentiin toiseen huoneeseen, jossa ensin hoidettiin esittelyt ja haastattelu videolle. Tämän jälkeen piti lip-syncata kummallista italialaista laulua esittäen 50-luvun pin-up -tyttöä, ja  jälkeen piti vielä tanssia ja syödä keksi.

Tämä päivä oli aikatauluiltaan huomattavasti eilistä rauhallisempi ja castingien välissä ehdin hieman shoppailemaan ja syömään myös kunnon lounaan.

Super cute! Pinaattikakkuja ja dinner for one

Ensimmäinen castingini alkoi tänään jo 8.30, joten en ehtinyt aamulla piipahtamaan toimistolla enkä siis tiedä miten eiliset castingit ovat menneet. Love Moschinon näytös-castingistä kuitenkin jäi erittäin hyvä fiilis, sillä minun pyydettiin vaihtamaan päälleni malliston vaatteet, jota kaikki tytöt eivät päässeet tekemään. Castaaja myös sanoi minulle lähtiessäni "see you soon!" En tiedä tarkoittiko hän sillä mitään varsinaista, mutta kyllä se hyvää fiilistäni vahvisti.

Myös tänään pääsin sovittamaan castingissä päälleni vaatteita; tällä kertaa vuorossa oli Alexander Mc Queen ja upea punainen mekko!

Alexander Mc Queenin Italian toimisto

Tuntuu, että toistaiseksi minulla on mennyt paremmin ne castingit, joissa haetaan näytösmallia. Olen riittävän pitkä ja minulla on hyvä kävely, joten pääsen tekemään myös näytös-castingejä. Uskoakseni tänään saamani kommentti päivän ensimmäisessä castingissä kuvaa hyvin tilannetta kuvauskeikkojen kanssa: "You have good skin and delicate features, but where's your book? I wanna see more!" Mallikansioni sisältö tällä hetkellä on niin vähäistä, ettei minua näytön puutteessa uskalleta bookata.

Päivät ovat fyysisesti erittäin rankkoja ja iltaisin takaisin asunnolle päästyään fiilis on väsynyt. Kukin laittaa oman ruokansa ja keskustelemme päivän tapahtumista. Tänään pääsin päättämään päiväni jo varsin aikaisin, mutta useimmiten viimeiset castingit päättyvät kuudelta. Aikaa castingien jälkeen voi viettää muun muassa seuraavanlaisilla tavoilla:

Eilen illalla toisella Isabelilla venyi kuvauksissa todella pitkään ja toinen Isabel lähti treffeille yhden toimistomme miesmallin kanssa, joten minä päätin repäistä ja lähteä lenkille, ihan kevyesti hölkkäilemään vaan. Matkalta bongasin kuitenkin yhden miesmallin, joka osoittautui myös olevan Fashionin malli ja etsivän lähistöllä sijaitsevaa puistoa kuten minäkin. Yhdessä juokseminen on mukavampaa (ja minulle turvallisempaa!), joten päätimme jatkaa matkaa yhdessä. (ei hätää Toppe, mies oli gay ja kaikenlisäksi parisuhteessa) Puistoa ei löytynyt, mutta San Siron jalkapallostandion sen sijaan sijaitsee aivan tässä lähellä. Kevyen hölkkäilylenkin sijaan tulikin vedettyä kunnon tunnin juoksulenkki, mutta hyvä niin!


Ps. Italialaiseen tyyliin suunnitelmat täällä vaihtuvat lennossa, joten testikuvaukseni onkin huomenna ja eri kuvaajan kanssa. Tällä kertaa kuvaukset kuitenkin on lyöty lukkoon ja kävin tapaamassa kuvaajaakin tänään. Saan siis lisää niitä peräänkuulutettuja kuvia!

Pps. Juon myös hanavettä, sillä en jaksa kantaa pullovettä kaupasta. Ei ongelmia ja vesi maistuukin ihan hyvältä!