Ovessa lukee "Fashion"

Eilen 10. toukokuuta minä muutin Milanoon. Kesäksi vain, mutta kuitenkin. Etukäteen olin kuvitellut olevani lähtiessäni taatusti surullisin näky, mitä Turun linja-autoasemalla ollaan koskaan nähty. Matkalaukku oli valtava ja tyttö pieni, mutta rakas poikaystäväni saattoi minut aamuyöllä linja-autolle, joten lähdön kyyneleet sain kätkettyä hänen paitaansa ja huutoitkukohtaukselta vältyttiin. Ikävä tulee silti olemaan kova <3

Ensimmäinen lentoni oli Helsinki-Vantaan kentältä Tukholmaan Arlandan kentälle. Tukholmassa vallitsi kolea ja sateinen sää, mutta onneksi ei ulos kuitenkaan tarvinnut mennä. Sisällä Arlandan lentokentällä oli hurjan mukavaa henkilökuntaa ja kaksituntinen vaihtoni sujui mukavasti Joe & the Juice -nimisessä mehubaarissa.

Ananasta, passionhedelmää ja inkivääriä, nam!

Tukholman koleisesta säästä tajusin, etten ollut koskaan aikaisemmin lähtenyt matkalle tietämättä kohdemaani säätä. Yleensä ennen lähtöä seuraa viikkojen sääkarttojen tarkkailuoperaatio, mutta nyt sää ei ollut tuntunut olevan merkityksellistä. Enhän varsinaisesti ollut menossa edes matkalle. Tiesin kuitenkin, että Italiassa on lämmin, joten en pakannut lämpimämpää kevättakiani. Tämä riitti tiedokseni säästä.

Olisihan siihen säähän vähän voinut etukäteenkin paneutua, sillä Milanossa vallitseva +28 ja täysaurinko tulivat varsinaisina yllätyksinä. Ehdottomasti positiivisena yllätyksenä kuitenkin, niin ei tarvitse tämän vilukissankaan palella!

Matkalaukkujeni kanssa toimistolle selviytyminen oli paahteessa yllättävän kovaa työtä ja erityisesti metro tuotti haasteita. Ei niinkään itse metrossa laukkujen kanssa matkustaminen, vaan niiden kanssa kulkeminen ylös-alas metrokuiluun ja metroprteista läpipääseminen, huh huh! Metroasemalta 30 metrin päässä sijaitsevalle toimistollekin oli yllättävän vaikea löytää, ja italialaiset puhelinnumerot tuottivat päänvaivaa paahteessa. Loppujen lopuksi löysin kuitekin perille ja minut vastaanottamaan määrätty ukrainalaismalli toi minulle avaimen asuntooni ja näytti minulle tien uuteen kotiini.

The struggle was real!

Asunto sijaitsee toimistomme kulmalla Lotto-nimisellä alueella, joka on erittäin siistiä ja rauhallista seutua. Alueella on paljon lapsiperheitä ja istutetut puut reunustavat teiden vieriä, joilla perinteiset italialaistyyliset kivikerrostalot sijaitsevat. Alue on kaunista ja oma asuntonikin sijaitsee kauniissa kivikerrostalossa, asunossa, jonka ovessa lukee "Fashion". Tässä talossa ei ilmeisesti ole muita mallisoluja kuin vain tämä yksi, mutta viereisessä kerrostalossa niitä on enemmän.

Ensimmäiset tunteeni huoneistoomme astuessani eivät olleet positiiviset. Asunto on varmaankin italialaisella tasolla ihan siisti, mutta ei tämä kovin viihtyisä ole. Täällä vallitsevaa sisustustyyliä voisi kutsua lähinnä leirikoulutyyliksi. Huoneiden lattioissa vaihtuvat erilaiset kokolattiamatot, mutta samanlaiset keltaisen puun väriset kaapistot ja kaappien väriset paneeliseinät kiertävät läpi koko asunnon. Huoneistossa kanssani, toistaiseksi kahdestaan, asuu Isabelliksi esittäytynyt tyttö, jonka huoleton tyylikkyys ja huutava supermallimaisuus oli suorastaan pelottavaa. Mitä minä teen täällä tuollaisen tytön kanssa?

Hetken itseäni omassa huoneessani koottuani lähdin kuitenkin kysymään jotain tältä uudelta kämppikseltäni ja yllättäen juttu lähti luistamaan. Täydellinen Isabel osoittautui erittäin mukavaksi ja kauneudestaan huolimatta aivan tavalliseksi tyttöhän hänkin oli .Pääsimme vauhtiin keskusteluissamme ja ilta sujui rattoisasti. Jännittävää kuitenkin huomata, kuinka minäkin tein ihmisestä ennakko-oletuksen hänen ulkonäkönsä perusteella! Tämän huomattuani aion kiinnittää asiaan vastaisuudessa enemmän huomiota ja antaa ihmisille mahdollisuuden antaa itsestään enemmän ennen kuin teen minkäänlaisia luonneanalyysejä. Myöskään asuntoja ei tule tuomita ensisilmäyksellä ;)

Huoneessani on oma parveke, jolta näkyy tällainen näkymä

Myöhemmin lähdimme yhdessä läheiseen kauppaan ruokaostoksille vain todetaksemme kaupan olevan kiinni, vaikka olimme juuri tarkistaneet netistä sen olevan sunnuntaisin auki kahdeksaan. Onneksi asuntomme ympäristössä sjaitsee paljon pieniä kahviloita, joten saimme kuitenkin syödäksemme.

Kauppareissulla tuulisessa ja lämpimässä Milanon illassa

Tänään oli ensimmäinen päivä Milanon mallielämässäni ja paljon on jo ehtinyt tapahtumaan. Niistä lisää myöhemmin!