Olipa kerran Veronassa

Tänään Milanossa sataa ja kunnolla sataakin! Tämän päivän sisältönä on perinteistä castingeissä juoksenteltua, joten käytän siesta-aikani mieluuummin eilisestä kertomiseen.

Olen vihdoin myös saanut uusia kuvia ja tässä niistä muutama! Kuvat otettiin viime sunnuntaina Tester nimisessä studiossa, ja tämä on se kuvaus, jossa tarkoitus oli kuvata neonväreillä ja uv-valolla, mutta valaistusta ei saatu toimimaan. Lopputulos on kyllä onnistunut tällä perinteisemmälläkin beauty editorial -konseptilla!

© Diljeet Tejnani
MUAH: Giada Venturotti

© Diljeet Tejnani
MUAH: Giada Venturotti

© Diljeet Tejnani
MUAH: Giada Venturotti

Eilinen päiväni oli hyvin kiireinen sisältäen kaksi castingiä sekä kuvausmatkan Veronaan. Ensimmäinen eilisistä castingeistäni oli se Alexander Mcqueenin callback-tapaus, joka suoraan sanottuna oli hyvin kummallinen. Paikalla oli kymmenen tyttöä ja meille kaikille puettiin päällemme malliston mekot. Sitten menimme rivissä mekot päällämme seisomaan huoneeseen, seisoimme siinä hetken ja sitten meidät lähetettiin pois - se siitä. Paha siis sanoa, että miten se meni!

Castingieni jälkeen suuntasin Milanon päärautatieasemalle, joka on aivan mielettömän upea vanha kivirakennus! En ollut käynyt rautatieasemalla aikaisemmin, joten minulla ei ollut aavistustakaan minkälainen se tulisi olemaan. Mennessäni pohdin vain toiveikkaana, että olisipa kyseessä edes sen kokoinen rakennus, että siellä olisi jokin kahvila, josta saisin ostettua itselleni ruokaa matkaan. Olihan siellä niitä kahviloita, oikein runsauden pulaksi asti!

Tyytyväisenä nappasin matkaani herkullisen sämpylän, jota mutustaen lähdin jatkamaan matkaani. Ilmeisesti tämä oli hyvin paikallisesti toimittu, sillä ihmisten odottaessa suurilta digitaalitauluilta matkojensa tietoja, oli jokaisella käsissään jotain syötävää.

Matka Veronaan kesti tällä hitaammalla (halvemmalla) junalla noin kaksi tuntia ja tunnelma junassa oli hyvin uninen. Ihmiset ottivat nokosia työpäiviensä päätteeksi ja väsynyt tunnelma tarttui minuunkin. Matka taittui nopeasti torkkuessa, mutta ehdin minä silmäluomieni lomasta näkemään myös Alpit ja suloisia viinitarhoja!

Perillä Veronassa sää helli lämmöllä ja auringolla ja junasta saapuville ojennettiin pienet jääkylmät cola-tölkit.

I like this city already!

Meikkaaja tuli minua vastaan asemalle ja yhdessä lähdimme kävelemään Veronan keskustan läpi kohti kuvaajan asuntoa. Nopeasti tein havainnoin, että Veronassa on jotain hyvin erilaista kuin Milanossa - se on siistimpi. Rakennukset Veronassa ovat Milanoa vanhempia, mutta niistä on pidetty paremaa huolta. Kaduilla ei myöskään ole roskia ja aivan keskustassa autot eivät pääse kulkemaan ollenkaan. Milanossa kaikki pyörii muodin ja bisneksen ympärillä, muttä tuntui, että Veronassa kaikki pyöri ruoan ja hauskanpidon ympärillä. Bongasin monta ihanan näköistä ravintolaa, joissa ihmiset istuivat ulkona lämpimässä terasseilla. Milanossa tällaisia ravintoloita ei monia.

Vasemmalla Verona Arena eli paikallinen "minicolosseum"

Koska Veronassa oltiin, oli meidän tietysti käytävä myös Julian kodilla, joka sijaitsi aivan Veronan keskustassa. Kyseessä oli vanha kivirakennus, jonka sisäpihalla oli nähtävissä tarinalle tunnuksenomainen parveke, jolta Romeo on Julialleen huudellut. Sisäpihalla oli myös Julian patsas, jonka koskettaminen kuulemma tuo onnea rakkauselämään. Totta kai minäkin siis kävin tätä pronssipatsasta hipaisemassa. Romanttinen puoleni hykerteli ja tuli ikävä omaa rakastani.. <3

Itse kuvaukset olivat "hippityyliset" ja kuvattavana oli kahdeksan erilaista asukokonaisuutta. Kuvasimme kuvaajan asunnolla kauniilla ikkunalaudalla, ulkona Veronan kaduilla sekä antikvariaatti-liikkeessä vanhojen huonekalujen kanssa. Jälleen kerran, kuvista on tulossa upeita! Mutta kuten arvata saattaa, näin pitkällä kuvaussetillä aika muodostui ongelmaksi. Minulle oli bookattu paikka paluujunaan kello 20.40 ja viimeiset asukokonaisuudet jouduimme kuvaamaan läpi kiirehtien. Kuvaaja ja tiimi kiittelivät minua rauhallisena pysymisestä muiden säntäillessä ympärillä.

Kuvausten jälkeen minulle tilattiin taksi, joka kiidättäisiä minut rautatieasemalle niin pian kuin suinkin mahdollista. Taksin saapumisen hitaus kuitenkin koitui kohtalokseni ja taksin kaahailusta ja minun rautatieasemalla juoksemisesta huolimatta myöhästyin junastani nipin napin. Väsyneenä ja nälkäisenä vieraassa maassa, ja vielä vieraammassa kaupungissa ,itku nousi kurkkuuni. Tahdoin vain, että joku veisi minut kotiin tietämättä edes itse mitä kodilla tarkoitin.

Menin lippuni kanssa selvittämään, mitä voisin tehdä ja selvisi, että lipun alalaidassa lukee (italiaksi totta kai), että lippu on pätevä kolme tuntia varsinaisen matkan ajankohdan jälkeen, Hätä ei siis ollutkaan tämän näköinen ja ehdin jopa hakemaan ruokaa kotimatkakseni. Milanon rautatieasemalta kuljettaja tuli hakemaan minut ja pääsin nopeasti omaan sänkyyni nukkumaan.

Loppu hyvin kaikki hyvin ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti.